Jälleen kerran kävi niin, että kun minä innostun jostakin niin eikö asiasta ole juttu lehdessä tai uutisissa, kuten nyt tää blogittaminen ja juttu Hesarin Kuukausiliitteessä.  Kyllähän tämä vie mennessään, jotenkin innostuu ajattelemaan kaikesta että voisikohan tästä kirjoittaa tai laittaa kuvia blogiin.  Julkaisemisen kynnys ei tunnu niin korkealta, kun tietää että tätä lukee vain harvat ja valitut ystävät.  Ja samalla tulee vähän niin kuin pidettyä yhteyttä kaukaisempiin ja harvemmin tavattaviin tuttuihin.  Tosin tämä on aika yksipuolista jos kukaan ei kommentoi..

Tänä aamuna radiossa puhuttiin kiltteydestä.  Haastateltavana oli kirjailija Anna-Liisa Valtavaara kirjasta Kiltteydestä kipeä.  Muistui mieleeni lapsuudesta kuinka minä aina yritin olla kiltti, yritys tietenkin epäonnistui usein ja suustani pääsi sammakoita ja valheita.  Pikkusiskoltani kilttinä oleminen kävi ihan luonnostaan.  Jotenkin olin jopa järkyttynyt kun ekan kerran kuulin siskoni puhuvan pahaa toisesta ihmisestä joskus nuorena aikuisena.  Kuva särkyi, tai harmaantui. Tai kasvoin vain aikuiseksi.