Lomalla ei tullut konetta paljon avattua (kännykällä surffailua ei kai lasketa).  Nyt voisi listata, mihin se loma oikein meni.

Heti heinäkuun alussa olin kuoron mukana Tallinnan laulujuhlilla pari yötä.  Heini lähti mukaan, kun minun huonekaverille tuli muuta menoa.  Olikin tosi kivaa viettää aikaa vanhassa kaupungissa kierrellessä, syömällä hyvin ja terasseilla ihmetellen muitten menoa, vähän soppaillen ja tietysti laulujuhlilla pääkonsertissa.  Voi sanoa, että olen käynyt laulujuhlilla.  Luultavasti ei tule mentyä toista kertaa.  Laulujuhlat on täysin virolaisten oma juttu, kansallinen erikoisuus ja sinne ei oikein muut mahdu mukaan tai ei ainakaan koe kuuluvansa joukkoon.  Tuolla huomasi eron siinä, että jos joku tilaisuus luodaan luomaan yhteisöllisyyttä, samanarvoisuutta ja iloa yhdessä olosta tai sitten ei.  Kannatan enemmän laulamista yhdessä, ei erotellen kansallisuuden tai kielitaidon mukaan.  Tilaisuus juonnettiin vain eestiksi, jätti meidät kielitaidottomat hiukan outoon asemaan, kun emme tienneet koska seistään tai miksi saamme paheksuvia katseita.  Erikoinen kokemus sinänsä.  Mutta kuoron kanssa oli erityisen mukavaa matkustaa bussilla, kun matka-aika kului nopsasti lauluja laulaessa.

Tallinnan reissun jälkeen oli vuorossa varustautuminen purjehdusreissulle.  Lähdimme Paraisilta kotisatamasta lauantaina ja palasimme seuraavana lauantaina illansuussa takaisin.  Matkalla ensimmäiseksi yövyimme Houtskarin eteläpuolella Lukin luonnonsatamassa (siellä oli kyllä vuorovenelaituri) parin muun venekunnan kanssa, jotka järjesti meille ilmaiseksi kesäteatteriesityksen sitlådassa iltaa istuessa.  Matkalla tuulet suosivat niin että mentiin mihin vaan, oli sopiva myötätuuli.  Spinaakkerille oli käyttöä:

Seuraava yöpyminen oli Degerbyn kylässä.  Laituri oli ihan täynnä ja me vaan työnnyttiin kahden veneen väliin.  Kävimme syömässä rantaravintolassa ja täydennettiin varastoja paikallisessa ruokakaupassa.  Sitten päästiinkin Ahvenenmaalle Kastelholman vierasvenesatamaan, joka oli ihan huippu hyvä.  Päästiin saunaan ja vierailemaan linnassa, illallinen nautittiin Strömsö Michaelin Smakby-ravintolassa.  Olipa ihanaa herkutella tosi hyvin!  Seuraava etappi oli Utö, mutta matka oli sen verran pitkä että yövyttiin luonnonsatamassa Svinskärillä ruotsinsuomalaisen venekunnan naapurissa, muita ei koko saarella ollutkaan.  Ihana rauha ja kaunis luonnontilassa oleva saari.  Utö olikin sitten isompi paikka, paljon veneitä ja turisteja, näkemistä monenlaista ja ihan omanlaisensa luonto, kivikkoa, kanervia, katajia ja meri joka puolella.  Utöstä Jurmoon oli tosi lyhyt pätkä, mutta kun oli aivan tyyntä ei viitsitty pitemmälle moottorilla pärryyttää.  Matkalla oli mukava uida veneen perässä, uimala olisi ohi päässyt kun matkavauhtia oli vain reilu 1 solmu.  Jurmossa voisi lomailla joskus pitempäänkin, ihanat rannat ja paljon patikointireittejä.  Kylässä käytiin kahvilla, mutta olisi kyllä kannattanut syödäkin paikallisessa kotiruokaravintolassa.  Saatiin tuliaiset ostettua.  Tässä Jurmon vierasvenesatama:

Sinilevät ilmestyivät läntisille merille tässä välissä, lautat jatkui silmänkantamattomiin välillä ihan puurona.  Aika kamalan näköistä, mutta ei meille tuosta tullut mitään oireita, vaikka välillä uitiinkin meressä.  Viimeinen yö vietettiin Jaakon mökillä Korppoossa ennen paluuta kotiin.

Mummu ja pappa olivat pärjänneet hienosti meidän kotieläintarhan kanssa.  Kiva kun saatettiiin viettää huoleton loma, kun asiat sujui kotona.  Pappa ei tosin ollut saanut kuhaa ja mummu ei ollut löytänyt mustikoita.  Ei olla mekään tosin onnistuttu kummassakaan hommassa.