Lauantaina anoppi oli varannut 'rakennusmiehille' (appivanhemmat ja meidän perhe ilman vanhinta teiniä) hernesoppaa lounaaksi.  Rakennuksella on tullut tavaksi syödä jotain helposti laitettavaa tai sitten on tehty eväitä. Ja jokseenkin vuorotellen on varastoista sopivaa syötävää löytynyt, siis meiltä ja anopilta, kätevää.   Siinä hernesoppaa syödessä juteltiin Tuulin kanssa, miten nyt tuossa uudessa paikassa kaupat ja kaikki kylän palvelut on kävelymatkan päässä.  Päätettiin sitten lähteä hakemaan leipomosta munkit kahvin kumppaniksi.  Kävelymatkaa on ehkä 300m, sopiva lenkki Jesselle ja kun kelikin oli aurinkoinen, katseltiin naapureitten puutarhoja, ihmeteltiin hidastetöyssyjä (kuinka hyvä juttu on että autot joutuu hiljentämään suojatien kohdalla, Tuulin mielestä), huomattiin metsäpolkuja joita pitäisi tutkia tarkemmin ja käytiin siis leipomossa joka ikävä kyllä oli mennyt kiinni kahdelta.  Munkkipossut haettiin sitten huoltoasemalta, joka on vieläkin lähempänä kotia.  Lisäksi siinä lähellä on grillikioski eli kyllä niitä munkkeja taitaa saada ihan kellon ympäri.  Ruokakaupat löytyy vajaan kilometrin päästä, samoin kirjasto, pankit, kahvila ja erikoisliikkeitä.  Rautakauppa löydettiin kävellen n. 200m päästä, autolla joutuu kiertämään vähän pitemmästi. 

Kuinkahan tämä muuttaa meidän ostokäyttäytymistä?  Tällä hetkellä nimittäin tulee käytyä ruokakaupassa kerran viikossa tai harvemmin ja kerralla ostetaankin sitten valtava satsi ruokaa.  Maitoa ja leipää tulee haettua joskus tuossa kauppareissujen välillä ellei leipäkonetta saa käyntiin.  Muut kauppareissut suunnitellaan huolella, yhdistetään ne joko työmatkoihin ja muuhun ja harvoin jaksetaan arkipäivänä mihinkään kotoa lähteä.

Vaikka tuo paikka onkin jokseenkin keskustassa, on siellä kuitenkin ihana oma rauha.  Ei paljon läpikulkuliikennettä omalla kadulla ja kallioinen puistoalue estää sopivasti liikenteen melun vilkkaammalta kadulta.  Aina vain tuntuu ostos onnistuneemmalta :-)