Saatiin lumipeite viime viikolla ja maailma oli hetken niin kaunis.  Tänään luvattu vesisadetta, joten se siitä sitten.  Olimme perjantaina laittamassa venettä talviteloille, laitettiin jäänestot koneeseen ja otettiin patjat sun muut tavarat vietäväksi vintille.  Aloiteltiin myös pressun tellinkien laittoa, mutta se jäi vielä vaiheeseen.  Ensi viikonloppuna kai sitä sitten. 



Lauantaina oli syyshommia kotona.  Keitin mm. tomaateista ketsuppia joka onnistui erinomaisesti.  Ohje löytyi pastanjauhajien blogista, mutta tässä myös omaan talteen:

1kg tomaatteja
1 iso sipuli
1 valkosipuli
pala inkivääriä
puolikas chili
2dl sokeria
2dl viinietikkaa
2tl suolaa
2rkl siirappia
kanelia, neilikkaa, cayannepippuria, mustapippuria

Tomaatit huuhdellaan ja leikataan kanta pois, puolitin ne.  Sipuli, valkosipuli, inkivääri ja chili silputaan ja kuullotetaan kevyesti.  Kuumenna etikka, sokeri, suola, siirappi ja lisää tomaatit ja muut kasvikset kiehuvaan liemeen, samoin loput mausteet.  Keitä tunti, soseuta ja kuumenna kiehuvaksi ennen purkitusta.  Minä keitin tuota useamman tunnin ennen soseutusta, jotta sain sopivan sakeaa kastiketta.  Tein kastiketta kypsistä tomaateista ja erikseen vielä vihreistä tomaateista, joka myös onnistui tosi hyvin.  Vihreitten sekaan laitoin tuplasti siirappia.

Tehtiin lounaan alkupalaksi blinejä siian mädin, sipulin ja smetanan kaveriksi.  Pääruuaksi keitin ranskalaista sipulikeittoa, joka kuorrutettiin krutonkien ja juustoraasteen kera.  Kahville lähdimmekin Jounin kanssa mummolaan, mistä piti hakea kanistereita veneen pressun painoksi ja hitsauttaa poijuhaka.  Juotiin kahvit omenapiirakan kera.  Mummu laittoi meidän mukaan hirveästi ruokaa:  maa-artisokkia, lanttuja, omenia, mustikoita, mummonmehua ja mangoldia.  Vaikeuksia saada kaikkea mahtumaan jääkaappiin ja pakastimeen.  Illalla vielä syötiin Tuulin ja Jussin tekemää nuudelivokkia tuoreen tomaattiketsupin kanssa, nam.

Sunnuntaina lähdettiin käymään mökillä, kun minun teki mieli karpaloita.  Haettiin mummu ja pappa kyytiin.  Keli oli ihanan talvinen, ihan kuin helmikuun pakkasilla auringon paistaessa.  Oli kaunista! 



Karpaloita ei saatu, kun lunta oli sen verran, että ei noita löytynyt.  Mutta suppilovahveroita löytyi helpommin, vaikka olivatkin lumen peitossa.  Kun paikat on tuttuja valmiiksi, tiesi katsoa tarkempaan tuttujen kuusien alta.  Oli hauska noita kerätä, lumihuippuisen sienen jäiset varret napsahti kevyesti poikki.  Varmaankin 20-30l kerättiin, oli lopetettava kun korit tuli täyteen.  Mummu teki lounaaksi karjalanpaistia ja pitihän noita sieniäkin paistaa vielä lisäksi.