Olemme hiihtoloman jälkeen lähteneet töihin aikaisin.  Hiihtoloman aikana Jounilla oli työmatkat sujuneet joutuisasti liikenteen vähyyden takia.  Ja siitä innostuneena siftasimme kelloa niin, että nyt olen ollut töissä jo seitsemältä (kuudelta ylös sängystä).  Autossa ei tarvi siis istua odottelemassa liikenteen seisoessa.  Säästyy melkein tunti päivässä.  Etuna tietysti sekin, että pääsemme kotiin vielä valoisaan aikaan.  Tänään on lisäksi lumituisku sekoittamassa pääkaupunkiseudun työmatkalaisten elämää.  Me onneksi ehdittiin töihin ennen tuon alkamista.  Ikkunan takana näyttää lumi tulevan ihan vaakasuoraan tuiskuten.

Tänäaamuna olen ollut tautisen väsynyt, otsassa painostaa ja silmät meinaa väkisin mennä kiinni.  Ehkä tuon kellon siftaamisen pitäisi siis tapahtua myös illalla, ajoissa nukkumaan siis.  Eilen katsoimme Tuulin kanssa Jalia suklaatehtaassa, loppu meni kyllä levylle, eihän kolmetuntista leffaa jaksanut millään seurata (ja miten hidastempoista!).  Tänään siis sänkyyn heti uutisten jälkeen.

Eilen illalla puhelimessa ystävä muistutti taannoisesta astrologilla käynnistä (toukokuussa 2004), että mitäs mulle silloin ennustettiinkaan.  Tämmöistä löysin (liittyen tämän hetkiseen haasteelliseen aikaan).  Käyn läpi identiteettivaihetta (38-45v): oman identiteetin löytö.  Sanoja tähän liittyen: päinvastoin, arvostukset, päätös kuinka vanhenee, millainen tulevaisuus, "valta tulee - oletko valmis?"  No, eihän tästä taas ota selvää, paitsi ehkä sen verran että jotain merkittävää olen päässäni kehittämässä kun tämä ottaa niin koville.