Eilen kävin Tuulin ja Jessen kanssa kävelyllä postissa (toimitus: kummitytön synttärilahja) ja lähdettiin sitten heti perään Jounin kanssa lenkille järven rantaan.  Alku tuntui takkuselta, olisi tehnyt mieli kävellä.  Sitten kulki vähän matkaa ihan hyvin.  Mutta sitten taas väsytti ja tuntui takkuselta.  Juostiin lyhkäsen kaavan mukaan ehkä n. 3,5km.  Jouni ei jaksanut sitäkään vaan käveli viimesen pätkän kotiin. 

Tähän asti juokseminen on tuntunut kevyeltä ja jopa semmoselta että jaksaisin ihan miten pitkään vaan.  Tätä ei tosin ole testattu.  Olen tehnyt semmosia ympyrälenkkejä että kotiin osuu tietyn matkan jälkeen enkä ole uutta kierrosta lähtenyt tekeen ;)  Mutta siis juoksu on ollut oikeastaan semmoinen flow-kokemus, jalka vaan menee toisen eteen sen enempää ajattelematta tai ponnistelematta.  Tuo eilinen olikin sitten takapakkia.  Ehkä sitä vanhaa fiilistä, josta on jäänyt minulle kokemus juoksemisen epämiellyttävyydestä ja en sitten ole sitä koskaan harrastanut muuta kuin pakon edessä (koulussa tai jos bussi on karkaamassa pysäkiltä).  Nytkö siis sinnikkyys testataan?  Torstaina olisi taas tarkoitus ohjelman mukaan juosta.  Saas nähdä kui käy.