Juhannusviikko ja keli meni tämmöseksi: aamulla tuli räntää, tuulee niin että tavarat lentää ja lämpötila on edelleen +4C kuten oli ollut myös yön minimi mittarissa.  Eilen illalla peiteltiin jorriinit ja kurpitsat, mutta vaurioita oli tullut silti.  Sitrukset nostettiin sentään sisälle, kun ovat ruukuissa.  Maassa olleille kasveille ei oikein voinut enempää tehdä kuin harsottaa ja vielä pressu päälle.  Kasvihuoneessa toivottavasti on kaikki hyvin.  Harmittaisi kovasti jos tomaattien vasta alkanut kukinta häiriintyi kylmästä.

Piha on muuten nyt aika kivalla mallilla, nurmikko on lähtenyt hyvin kasvamaan ja istutukset ovat löytäneet paikkansa ja osa jopa kukkii hyvin siirroista huolimatta.  Kasvimaan kitkin viikonloppuna ekan kerran ja se näyttää nyt oikein kivalta suorine riveineen ilman vesiheinää.  Toivotaan että porkkanat ja punajuuret kasvaa, sipuli näyttää olevan oikein hyvässä kasvussa kananpahnojen lomassa.  Herneet kaipaisi jo tukea, mutta pelkään että pavut kärsivät nyt kylmästä.

Jouni on tehnyt kattoremppaa niin, että ehkä neljännes on nyt jo valmiina.  Tulee oikein hieno tuosta vanhasta katosta.  Minusta siinä on oma viehätyksensä, että näkyy kolhut ja kädenjälki.  Jouni laittoi pihan perältä löytyneen vanhan keinun kuntoon maalamalla niin saadaan nyt kiikutella tiilikehässä aamukahvilla.  Sitten kun tarkenee..

PAI-ystävät kävivät kylässä helatorstaiviikonloppuna, Aila ei päässyt mukaan juhlakiireidensä takia.  Heini tuli myös kesäloman viettoon samaan aikaan.  Heini olikin sitten meidän ilona reilun pari viikkoa.  Oli kyllä tarpeen saada seuraa, oli toukokuun lopussa taas niin kovin surullista.  Surua aiheutti tunne siitä, että en muista enää miten Tuuli puhui, liikkui, miltä tuntui halatessa.  Ihan kuin menettäisi ihmisen uudestaan, kun muistista häviää jotain konkreettista.  Helpottaa kun katselee valokuvia ja Tuulin taidetta.  Tai liikkuu luonnossa, ihana kesä ja vehreys ympärillä ja puutarhan edistyminen tuo niin hyvän mielen.