Eilinen ilta stadissa tuntui just semmoselta kesäjutulta, mitä on kiva tehdä ja kokea vain kesällä, Hesassa.  Kun suomalaiset nyt vaan on semmosia karhuja, jotka herää valon määrän lisääntyessä ja lämpötilan noustessa +18C tuntumaan.  Joka paikassa tuntuu olevan elämää, ihmiset kokoontuu terasseille ja puistoihin, istuskellaan missä vaan ja tavataan tuttuja ulkona.  Housut vaihtuu hameisiin ja sortseihin.  Ikuisen mustan tilalle löytyy kaikki muut värit ja niitä uskalletaan käyttää vallattomasti välittämättä tyylikonsulttien ohjeista.  Ihmiset hymyilee vastaantulijoille ja antaa tietä, ihan tuntemattomillekin voi sanoa sanan ja toisenkin.

Menimme eilen Kampin kreikkalaiseen syömään.  Terassille ei tarjennut mennä syömään, kun taivaalle kerääntyi pilviä ja tuulikin jokseenkin kovaa.  Onneksi ravintolalla oli lasitettu terassi, josta oli hyvät näkymät ulos ja aurinkokin pääsi paistamaan sisään.  Ruoka oli hyvää.  Seura sitäkin tärkeämpää ja olikin tosi kiva vaihtaa kuulumiset ja juorut pitkästä aikaa kolmisin.  Ihanan rentouttava ilta!

En tiedä mikä ajatuskatkos minulle aamulla sattui, kun valitsin mahdollisimman huonot kengät.  Jouduin päivän aikana kävelemään paljon (julkisilla toimistojen välin) ja kovilla alustoilla kävely ei kyllä ole lasten leikkiä helteessä.  Jalat turposi ja kengät puristi pahemman kerran, rakkolaastarit oli tarpeeseen.  Soitin bussista Heinille, että olisko sen vuoro tulla hakemaan minua, kroksien kanssa.  Hain nimittäin Heiniä edellisenä iltana, kun oli katsonut bussiaikataulut väärin.  Ihanat tytöt olivat sitten molemmat Jessen kanssa minua bussilla vastassa.  Sain heittää puristavat kengät pussiin ja hipsiä kevein askelin kotiin.  Tein jalkakylvyn Seireenin ohjeita mukaillen: kuusenhavuja, koivun- ja mustikanlehtiä hauduttaen.  Ah, helpotusta!