Sunnuntaiaamuna kävin tekemässä pienen 10min lenkin korttelin ympäri ennen kuin pääsimme hotellin aamiaisbuffettiin herkkujen ääreen.  Poromakkaraa, marjoja, munkkeja kaiken tavallisen lisäksi.  Lapin kansa sivisti kahvia juodessa.  Heini halusi saman tien kauppoihin, joten ei kun oville kolkuttelemaan.  Heini löysi itselleen puseron, Tuulille kaulakorun ja minulle huivin.  Lisäksi haettiin Heinille uudet lautailuhousut kun vanhat eivät pysyneet jalassa (olisko tyttö hiukan laihtunut?). 

Sitten rinteeseen.  Pakkasta oli n 12C, keli mitä hienoin.  Lumitykit tykitti lunta joka pöllysi keskellä rinnettä, ylempänä oli kirkasta, samoin hissien lähtöpaikalla.  Välillä pidettiin reilun tunnin tauko lounaalla Myllyäijässä.  Paikallislehdestä huomasin että Levin Marian kappelissa lauletaan joululauluja samana iltana klo 18.  Sopivasti ehdin laskea kolmisen tunti ennen kuin piti lähteä vaihtamaan kuteita.  Olin vähän ajoissa, joten piipahdin vielä saunassa ja poreammeessa pikaisesti ennen kuin vedin vaatteet niskaan ja siirryin kappeliin. 

Pieni kappeli oli täynnä, muusikin hoiti kolmen hengen lukiolaisbändi (sähköpiano, kitara ja laulu).  Kittilän kirkkoherra alusti ja päästi tamperelaisen vierailijan ääneen - mikä harmi.  Tämä henkilö rakasti monen kirkonmiehen tapaan omaa ääntään!  Ehdittiin tunnissa laulaa ehkä 7-8 joululaulua, kun miehellä oli niin paljon kerrottavaa joka välissä.  Samat jutut jotka on kuultu vuosikymmenien aikana jo riittävän monta kertaa edellisissä Kauneimmissa joululauluissa.  Yleensä tilaisuuksien juontajat ovat jo ymmärtäneet että ihmiset tulee nimenomaan laulamaan.  Minua harmitti ihan hirveästi!

Illalla teki mieli jotain oikein hyvää ja pitkän kaavan mukaan ja päädyimme ravintolaan nimeltä Ämmilä (mummola lapinkielellä).  Yhteiseksi alkupalaksi otimme blinin kirjolohenmädin kanssa.  Heini otti pääruuaksi rautua ja minä makkaroita.  Heinin kermaperunat oli taivaallisen ihania.  Minulle maistui makkarat, perunasalaatti ja Leffe brune oikein hyvin.  Heini vietti rinteessä semmoset reilut 8 tuntia ja minäkin yli 6h eli ei ihme että ruoka maittoi.  Jälkiruuaksi Heini otti pannaria ja minä lämmintä leipäjuustoa lakkahillolla.  Pakkanen oli kiristymään päin, joten kotimatka kipitettiin nopsaan, oikopolkujakin etsittiin ja kierrettin varmaan tuplamatka.  Minä siirryin heti peiton alle, Heini jatkoi seurustelua.  Tosin taidettiin kaikki katsoa Mad Max 3:sta.