Tämän risteilyn motto oli: "Elämän EI pitäisi olla matka hautaan tarkoituksena saapua perille turvallisesti viehättävässä ja hyvin säilyneessä kropassa, vaan ennemminkin liuku/luistelu poikittain, suklaapatukka toisessa kädessä ja viinilasi toisessa, vartalo totaalisesti loppuun kaluttuna ja huutaen: "JESSH WAUTSI mikä kyyti!"

Ja eikun Stockan hulluille päiville...