Muistelin eilen terapiassa vuosi sitten toukokuussa tullutta romahdusta.  Toukokuun alussa olimme sisrusten kanssa yhteisellä risteilyllä ja oli kivaa.  Tuolta palatessa menin Heinin kanssa Helsingin kotiin, missä vietimme yhdessä äitienpäivää, ensimmäistä Tuulin kuoleman jälkeen.  Päivästä selviäminen vei voimavarat vähiin.  Halusin kuitenkin iloita äitinä olemisesta Heinin kanssa ja kävimme yhteisellä äitienpäivälounaalla ravintola Sociksessa.  Illalla anoppi ja appi kävivät kahvilla ja Heini lähti heidän mukana omaan kotiinsa ja minä jäin yksin meidän Helsingin taloon.  Arki tuli ja yritin tehdä töitä, mutta talossa viipyilevät henget olivat kovin läsnä, kun ei ollut muita ihmisiä paikalla.  Kädet lysähtivät kerta toisensa jälkeen ja voimat kuluivat istumassa pysymiseen, ajatuksia ei saanut hallittua.  Tuntui toivottamalta.  Muutama päivä meni saamattomana, sängyssä maaten ja odotin vain torstaita, jolloin Jounin oli tarkoitus tulla paikalle.  Sitten jaksaisin taas.

Kun sain jotenkin voimat taas koottua, tuli seuraava raskas tapahtuma, kun kävimme laskemassa uurnat hautaan Hietaniemessä.  En ole ikinä nähnyt mitään surullisempaa, kun Jouni tuli kappelin ovesta kantaen pientä laatikkoa joka oli varmasti painavampi kuin mikään ikinä käsissä ollut.  Meillä oli kaunis tilaisuus jossa oli läsnä meidän lisäksi mummut, papat ja kummit.  Pappi sanoi muutaman sanan ja lauloimme jonkun virren.  Tuon tilaisuuden jälkeen joutui taas kokoamaan voimia tyhjästä.

Toukokuulle osui vielä yksi asia, joka vaati veronsa, kun Tuulin luokkakaverit pääsivät ylioppilaaksi.  Mietin että jaksanko käydä juhlissa ja otin sitten Tuulin parhaan kaverin Eerikan kutsun vastaan.  Ihanaahan se oli, mutta silti kauhean surullista, niin paljon pyöri mielessä. 

Tänä vuonna on ehkä ollut paljon helpompaa, vaikka kyllä äitienpäivänä tuli kyyneleet Heinin ja mummun kanssa puhelimessa puhuessa.  Olimme Jounin kanssa kaksistaan, kun Heini oli mummun kanssa, pappa oli kuulema päivän kalassa.  Heini on asunut kohta kaksi viikkoa mummulassa, kunnes nyt perjantaina pääsee varsinaiseen asuntoonsa takaisin putkiremontin jälkeen.  Väliaikaisasunnosta joutuivat Varpun kanssa evakkoon, kun asunnon omistaja halusi päästä vappuna kotiinsa.  Varpu meni tätinsä luokse näiksi kahdeksi viikoksi.  No, siis äitienpäivän kestin sillä, kun kehitin koko päiväksi ohjelmaa: tomaattien istutusta kasvihuoneeseen, kasvimaan tekoa ja vielä ruisleipääkin leivoin.  Heti jos pysähtyi, ajatukset karkasi ikävään.  Illalla olin niin väsyksissä että simahdin heti kun pään pisti tyynyyn.