Juhannuspäivän iltapäivällä lähdimme kotia kohti.  Ei pitkälle ehditty, kun keskellä tietä oli moottoripyörä kumollaan ja kuski hoiperteli tien poskessa.  Kauan pelkäämäni tapahtuma - ensimmäisenä onnettomuuspaikalla!  Minulla ei ole ensiapukoulutusta, siitä pelko.  No tässä tapauksessa ei onneksi tarvittukaan!  Kuski oli jokseenkin kunnossa, valitti toista rannetta joten se oli luultavasti murtunut.  Pyörä oli kyllä ihan paloina ja loput tuusannuuskana.  Samanlainen pyörä kuin Jounilla, mutta musta.  Meidän perään tuli heti toinen auto ja vähän siinä neuvoteltuamme soitto hätäkeskuskseen sai liikkeelle paloauton, sairasauton ja poliisit, jotka kaikki tulivat alle vartissa paikalle.  Sillä aikaa oli pyörä siirretty ojanposkeen ja kuski saatu istumaan, tosin ei pysynyt kauan paikallaan, ilmeisen huono olo helpottui kai seistessä.  Syynä onnettomuuteen liian kova tilannenopeus mutkaisella tiellä.  Pehmeät penkat ei kyllä kestä yhtään tieltä pois ajamista, joten oli sitten ottanut penkan kautta kunnon kiepauksen ja pyörä lähtenyt alta.  Kuskin ekat sanat siinä kun paikalle tultiin olie että onneksi oli pehmeä lasku.