Siis mulla ei ole oikein ollut aiheita kirjotella tänne.  Ei ehkä nytkään, joten yritän edes miettiä näiltä muutamalta päivältä jotain huippuhetkiä.  Onhan mulla täytynyt olla jotain kivaa tai edes muistettavaa?  Olen kyllä ollut jotenkin mieli maassa ja nyt sitten alkanut taas helpottaa.  Masennan itseäni joskus tosi tehokkaasti, oikein sääliksi käy läheisiä.  Mutta jotain syitä kai lapsillekin voi suoda sitten aikuisena terapioitavaksi.

Tänään huippua oli kun sain aikaiseksi mennä hierojalle.  Niska-hartiaseutu on ollut jumissa jo pitkään.  Meillä on töissä hieroja paikalla kolmena päivänä viikossa eli siellä olisi todella helppo käydä palavereitten lomassa.  No, eipähän vaan saa aikaa varattua kun se olisi tehtävä jo heti maanantaina että pääsisi sitten samalla viikolla pöydälle makaamaan.  Tänään sain vähän kyllä palautetta kun oli päässyt niin huonoon kuntoon.  Onneksi lihakset antoivat jotenkuten periksi puolen tunnin aikana, mutta kyllä se hieroja ehdotti ainakin kolmea kertaa nyt tähän putkeen.

Eilinen huippu oli kun katsottiin Heinin kanssa salkkarit.  Sain Heinin tuolla höykällä suostuteltua mun kanssa sohvalle istumaan.  Muuten ei mun seuraan hakeudu, muuten kuin ruokapöydässä.  Ruuastakin antoi tänään palautetta, että eikö voisi tehdä jotain muuta kuin kurpitsasta, sienistä, ahvenista, kaalista tai munakoisosta.  No, ei kai, mutta ei kyllä ole tullut mitään ehdotuksiakaan.  Meillä syödään ilmeisesti epäkelpoa ruokaa tätänykyä.  No, mutta siis oli kyllä kiva istua sohvalla ja kysellä miten menee, ihastella Heinin nätisti laitettuja ja pitkiä kynsiä, pohtia koulujuttuja ja semmosia.  Heini sit vähän yritti hieroakin noita mun kipeitä hartioita.  Ihana tyttö!