Ihan koko viikonloppu meni mutta nyt minulla on ihan älyttömän makee lapin rumpu.  Pirjon yllytyksestä ilmoittauduin kurssille, taisin siitä täällä joskus jo kirjoittaakin.  Edellinen rumpukurssi jäi minulta väliin, kun umpisuoli heittäytyi hankalaksi.  Meillä oli siis pari viikkoa sitten jo ensimmäinen tapaaminen, jossa päätettiin rummun tarvikkeista. 

Tänä viikonloppuna aloitettiin perjantaina ennen kuutta valitsemalla kehän vanerit.  Puutavaraliikkestä sahattuina tulleet vanerisoirot (7*125cm) piti veistää ja hioa sileäksi, että nahka ei vaan vaurioidu kireälle vetäytyessään.  Oli muuten kovaa hommaa, ihan hiki päässä sai puukotella, viilata ja vielä viimeistellä hiekkapaperilla.  Sitten vaneri taivutettiin kehäksi, kastelemalla onnistui kohtuullisesti.  Tosin joillain rapsahti poikki, eräällä jopa kaksi kertaa ja jäi kehä tekemättä siltä illalta.  Melkoista taiteilua tuo taivuttamien olikin, herkkänä sai kuunnella puun risahtelua.  Puristimia apuna käyttäen vanerit liimattiin sopivan muotoiseksi kehäksi ja jätettiin kuivumaan yön yli. Kehän keskellä laitoin puukapulat ristiin varmistamaan kehän muotoa ja tukevoittamaan muutenkin rakennetta sekä tietysti kädensijaksi. Koko hommassa meni reilu kolme tuntia, ranne kipeenä ja kaikki lihakset jumissa.

Lauantaina aloitettiin ennen kymmentä.  Kehät oli nyt kuivuneet ja niitä viimeisteltiin vielä hiomalla liimauksessa esiin tulleet kohoumat pois.  Toiset värjäsivät kehän petsillä mutta minä laitoin puuvahaa pintaan, puu saa tuosta vähän tummemman sävyn ja himmeän kiillon ja lika ei ehkä tartu niin helposti kiinni.  Sitten käsiteltiin poronnahka.  Leikattiin kehää n. 11cm suurempi pala.  Lisäksi nahasta leikattiin noin sentin levyistä nauhaa nahkan sitomista varten.  Nahkan reunaan leikkasin n. 9cm pitkiä ja 1,5-2cm leveitä soiroja kun minä tein reunaan nahkasta palmikoita, tosin ei palmikoiden vaan ihan kiertäen.  Toiset punoivat nahkan narulla kiinni kehään. Toiset värjäsivät myös nahkan, mutta minusta luonnollisen vaalea oli tosi kaunis joten jätin semmoiseksi. 

Sitten nahkaa liotettiin reilu puolisen tuntia, jonka jälkeen se aseteltiin kehän päälle sopivan löyhästi lepäämään.  Tämän jälkeen alkoi soirojen pyöritys, päähän reikä ja nahkanauha pujotettiin reiästä läpi.  Näin kierrettiin koko rumpu.  Aikaa meni varmaan 3-4 tuntia.  Sormet oli verillä.  Nahkanauhaa kiristettiin pikkuhiljaa varovasti palmikoita siirrellen.  Minun nahkanauha katkesi ja jouduin virittelemään pätkän lisää.  Varmistukseksi reistä pujotettiin vielä ihan naru läpi, jos tuo nahka antaa kuivuessaan periksi.  Surkeata oli jättää 'lapsi' yöksi itsekseen kuivumaan, kun kuuden jälkeen suunnattiin junalle.  Käytiin vielä Pirjon kanssa Vltavassa oluella ja makkaroilla, olihan sitä ruuan edestä tehtykin.  Ihan oltiin poikki.

Sunnuntaina aloiteltiin taas kymmeneltä ja voi mikä ilo oli nähdä rumpu ehjänä ja kalvo pinkeenä odottamassa tulijoita.  Kaikkien kurssilaisten rummut olivat yön aikana kaunistuneet huomattavasti ja kaikkien rummut olivat muyös ehjiä ja soittokunnossa.  Vähän kyllä hämmästytti, sen verran monenlaista tekijää oli mukana.  Vuorossa oli koristelu ja rumpupalikan teko.  Palikkaa varten olin varannut mäntykepukan ja Tuulin vanhat nahkarukkaset.  Kurssin ohjaaja antoi lisäksi poronkarvaa taikakaluksi.  Päällystin kepin toisen pään rukkasen sisuksella ja karvalla ja päälle tuli nahka sisäpuoli ulospäin ja sidoin koko komeuden nahkanauhalla nätisti.