Teimme eilen Pirjon kanssa arvoharjoituksen jossa katsotaan mihin järjestykseen tällä hetkellä laitan elämäni tärkeimmät asiat.  Sain tämän kotitehtäväksi viime kerralla reikissä.  Minulla on ollut erittäin vaikeaa päästä yli tästä uupumuksesta vaikka olen monia asioita jo selvittänyt ja muutoksiakin on tapahtunut.  Ajateltiin sitten, että jos tuolta löytyisi selityksiä.  Ehkä myös apuja.

Tämä harjoitus juontaa juurensa ihmisen ajatusmaailman loogisten tasojen syövereihin.  Loogisia tasoja on kuusi: minuus, identiteetti, arvot ja uskomukset, taidot, tekeminen ja ympäristö (termit vaihtelee jonkin verran riippuen lähteestä).   Mitä syvemmällä (siis lähempänä minuutta) tässä mallissa joku toimintamalli on, sitä vaikeampi sitä on muuttaa.  Esim. käyttäytymistä on suhteellisen helppo muuttaa jos se on tuossa tekemisen tasolla, mutta jos se juontaa juurensa perusarvoista, muutoksen eteen joutuu tekemään vähän enemmän töitä. 

Harjoitus tehdään siten, että kirjataan lappusille arvoja noin 10 lappua ja niitä lähdetään järjestämään vaikka selän takana siten että itse ei niitä näe.  Avustaja kysyy aina kaksi lappua kerrallaan että kumpi on tärkeämpi, ja sillä perusteella arvot löytää paikkansa.  Jos on vaikea päättää kysyjä kysyy siten että jos minulla olisi vain toinen, niin kumman valitsisin.

Minulla arvot asettuivat tärkeimmästä alkaen näin: lapset, parisuhde, ystävät, työ, onni, raha, rauha ja sen jälkeen joitakin muita juttuja kuten terveys.  Työn asettuminen noin ylös selittää sen, miksi minun on ollut niin vaikeata luovuttaa työstä vaikka se viekin voimat.  Sairaslomaakin pidin vain 2 viikkoa kun yleensä kai uupumistapauksissa ollaan väh. 3 kk lepäämässä.  Olen kai jopa mustasukkainen tehtävistäni ja en ole uskonut että kukaan mu osaisi tätä hoitaa.  Kummallista eikö?