Juhlittiin useamman päivän ajan, ehkä hyvä niin.  Syntymäpäivän aamu alkoi nimittäin veskissä miettiessä: Montakos vuotta nyt tulikaan täyteen?  APUA, mä olen lähempänä 50 kuin 40!  Kyynelhän siinä vierähti.  50:stä kun tulee mieleen isän synttärit 70-luvulla, kun oli niin vakavaa ja pönötystä, kunnanisät toi viirejä ja otettiin kuvia vakavasta sankarista ja juhlijoista.

Tein työkavereille ranskalaisen suklaakakun, jota maisteltiin lounaan päälle ihan vaan parhaitten ystävien seurassa.  Iltapäivä meni sujauksessa kun kävin juoksukoulun alkuhaastattelussa fysioterapeutilla.  Sain uusien lenkkareitten ostoon listan vaatimuksia ja nyt voisi käydä kaupassa.  Itse juoksukoulu alkaa 19.3.  Kotiin mennessä huomasin ensimmäisen 'lahjani' jo ovelta, kun Tuuli oli siivonnut talon ennen lähtöään jäähallille katsomaan vanhojen tanssia.  Tuuli ei itse tanssinut.  Keittiön pöydällä odotti kukkakimppu ja rasia itsetehtyjä suklaita.  Tytöt oli jostain löytäneet silikonimuotin, jossa oli kenkä, viuhka ja käsilaukku.  Ihania taideteoksia :)  Lisäksi odotti ikään sopien kassillinen kauneudenhoitotarvikkeita päivävoiteesta kasvonaamioon yms.  Jouni toi töistä tullessaan vielä ison kimpun punaisia ja keltaisia tulppaaneita.  Voi tätä onnea!

Illalla Jouni vei meidät ulos syömään Classic pitsaan Selloon.  Tämä oli toivelistalla :)  Oltiin kolmestaan, kun Tuuli meni syömään vanhojen porukalla Dylan Pinkiin Pitskussa.  Pitsalla muisteltiin kesän purjjehdusreissua ja käyntiä Hangon alkuperäisessä Classicissa.  Menomatkalla Korppoota kohti piipahdettiin tuolla lounaalla.  Tullessa olikin vähän stressaavampi saapuminen Hankoon, kun luovittiin tuulessa kapeaa väylää pitkin satamaan polttoaineen loputtua kesken.  Tai no jälkikäteenhän kävi selväksi ettei se polttoaine edes ollut lopussa, vaan oli siirtynyt toiseen tankkiin, jonka hana vaan oli kiinni.  Onpahan jotain muisteltavaa!

Lauantaiaamuna oli vuorossa PAIA-ystävien kanssa (tosin ilman Ailaa) luksusaamiainen Villipuutarhassa.  Ai että miten ihanan idyllinen paikka, pieni kun mikä, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän.  Ystävällinen ja henkilökohtainen palvelu, paljon katseltavaa ja tietysti ystävien seuraa.  Tehtiin siinä parituntia istuessa jokunen isoäidinneliö Pirjon peittoon.  Omistaja tuli naureskelemaan, että monet ovat valitelleet metallituoleja kylmiksi, mutta kukaan ei ole vielä oma-aloitteisesti tehnyt lämmikettä.  No, ei me nyt omia lappusia pyllyn alle laittaneet...

Aamiaiselta jatkoimme retkeä lankakauppaan Mäkelänkadulle.  Siellä taas istuttiin ja tehtiin käsitöitä ja aikaa kului mukavasti pari tuntia.  Välillä katseltiin ympärille ja ihasteltiin monenlaisia lankoja ja taisi joltain unohtua lupaus olla ostamatta uusia lankoja ennen entisten loppumista.  Sitten jatkettiin matkaa keskustaan ja Tennariin valkkaamaan elokuvaa.  Päädyttiin Mission Impossibleen, kun siinä on se Samuli.  Odotellessa tehtiin käsitöitä kuoharin ääressä Memphisissä, käytiin siinä sitten syömässäkin hampurilaiset. Elokuvien jälkeen olikin reppu tyhjä, siis kotiin lepäämään.



Sunnuntaiaamu alkoi aikaisin, kun Hanna-Lea ja Jaakko lastensa kanssa toivat toisen auton meille talteen hiihtoloman ajaksi.  Menivät toisella autollaan lentokentälle, josta matka jatkui Saariselälle.  Toivat synttärilahjaksi 4 fasaania, ammuttu edellisenä päivänä Nallen safarilla.  Aamupäivä meni siis fasaaneja nylkiessä ja rintafileitten irrotuksessa.  Ehkä tuossa voisi olla kätevämpikin keino, mutta tulihan fileet kuitenkin kohtuullisen näköisinä kulhoon.  Mummu ja pappa oli kutsuttu syntymäpäivänviettoon ja tarjolla oli siis noita fasaanin rintoja konjakkikermakastikkeella sekä punaviinirisottoa.  Tytöt oli tehneet kermakakun jälkkäriksi.  Ruoka onnistui erinomaisesti, fasaanin rinta oli vaaleaa, mureaa ja melko miedon makuista mutta ehdottomasti parempaa kuin broilerinrinta.  Tätä voisi laittaa toistekin!