Kuuntelin TED-puheen kiitollisuudesta tänä aamuna David Stendl-Rastilta.  Muistui mieleen vuoden takainen hetkellinen herääminen, kun tapasin ystäviä Pirjolla.  Sain ystäviltäni kirjan.  Puhuimme surusta ja kärsimyksestä.  Tajusin surusta sen, että suurta surua ei voisi olla jos ei olisi ollut myös suurta rakkautta.  Tuon rakkauden ymmärtäminen tekee kiitolliseksi.  Minulla on ollut jotakin hyvin ihanaa, jotakin semmoista mitä en voi koskaan menettää, tuo rakkaus on aina minussa.  Voin olla aina, joka hetki kiitollinen.