Olin aamun töissä niin että kuvittelin olevan maanantai.  No, tipahdus todellisuuteen oli karu.  Toivuin hätäsesti ja varasin lounastreffit niin alkoi helpottaa.  Olin nimittäin eilen kotitoimistolla, kun käytiin Heinin kans aamulla lääkärissä (ei siitä sen enempää, kaikki ok).  Yritin tehdä siinä iltapäivällä yhtä esitystä, excelin pyöritystä ja pähkäilyä.  Siinä vaiheessa kun kuvittelin saavani asiat esitykseksi, powerpointti ei suostunutkaan aukeamaan koneessa, ei sitten millään.  Eli jäi esitys tekemättä.  Vähän ärsyyntyneenä heitin hanskat tiskiin ja vietin vapaata. 

Aamulla sitten töihin vähän niin kuin vikonlopun vietosta ja äkkiä apua supportista ja aukesihan se pp pienellä viilauksella.  Esitys kasaan puolessa tunnissa ja postiin pomolle, joka tarvi sitä tänään reissussa jossain päin länsirannikkoa.  Sitten lounaalle vanhan ystävän kanssa.  Oli muuten monen muun tavoin päätynyt paketin ottoon työnantajalta ja jää nyt sitten viettämään lepopäiviä ainakin joksikin aikaa.  Olipa ihanaa nähdä! Toivottavasti nähdään tässä pian uudelleen :) 

Paketinottajista on tullut oikein trendi muutaman viime viikon aikana.  Ihana nähdä miten ihmiset tekee rohkeita päätöksiä ja heittäytyy tavallaan ihan tyhjän päälle (tosin aika kivan palkkapussin kanssa).  Muutos olemuksessa on silmin havaittava, oikeasti joku ihme taakka tullut tästä työssäkäymisestä.  Irtiotto selkeästi keventää ihmistä, nuorentaa!  

En koe olevani kateellinen, eihän tässä kenenkään ole pakko tehdä mitään ja pois voisi lähteä koska vaan.  Mutta vapaa-aikaa kyllä kaipaisi enemmän.  Meilläkin olis kotona tuota hommaa jos jonkinlaista ja olisihan ihanaa joskus viettää aikaa rauhassa perheen kanssa mökillä, äitin luona, sukulaisten ja ystävien kanssa.  Toisaalta eihän sitä kauan kestäisi, sukuloimista ainakaan ;O  Ja kotonakin pyörin joskus ympyrää, enkä osaa tehdä mitään muut akuin katsoa telkkaa.

Ja on myös niin, että oikeasti tykkään töistä, työkavereista, jonkin (muka) hyödyllisen tekemisestä, koen että minulla on jotakin annettavaa.  Varsinkin kun siitä saa kiitosta ja huomiota välillä.  Ja tykkään käydä toimistollakin, vähän eri maisemat ja ruokalassa hyvää ruokaa.  Onpahan tunne että on jotenkin hyödyksi.   Ja miten muuten tällaisen elintason saisi ylläpidettyä ellei jollain turhan manakeerauksella ;)