Rankaa!  Aamusta oli aika masentunut olo, ei olisi huvittanut tulla töihin.  Kaikki tökki, salasanat oli menneet vanhaksi ja mikään ei lähtenyt sujumaan.  Soitto lähitukeen auttoi mailin aukeamisessa.  Ensimmäinen avaamani sähköposti oli alaisen kiitos häälahjasta, hääkuvien selailu toi jo hymyn kasvoille. Sitten kun sai kahvia, oli jo paljon helpompaa.  Nyt kun saisi vielä toisen sähköpostin toimimaan niin tuntuisi olo turvalliselta.

Kaikenlaista on kesän aikana töissä ehtinyt tapahtua, olen jo ehtinyt kuulla monesta lähtijästä, yhden ikävämmän sairastumisen, monen masentuneen lomalta palaajan kesäkuulumiset, yhden innostuneen uudesta työstä ja siinä sivussa yrittänyt saada omaa työintoa palaamaan.  Ei toivoa ainakaan tänään.  Ilmapiiri ei kyllä nyt yhtään tue piristymistä!

Tarvisin vuoden virkavapaan nyt!  Kauheasti olisi tekemistä Suvimäessä.  Tarvisin aikaa suunnitella ja pohtia, kierrellä kaupoissa tai netissä, jutella tuttujen ja asiantuntijoiden kanssa, vertailla ja funtsailla.  Sitten tehdä, purkaa ja tehdä uudestaan, maalata kerran ja toisen kerran, kokeilla ja hakea oikeat sävyä, mallia tai toteutusta.