Heini muutti omilleen syyskuun alussa.  Asuu nyt reilun 10km päässä kotoa kaverinsa kanssa yhteisessä 3h vuokra-asunnossa.  Asunto löytyi vapailta markkinoilta surffailemalla ja  laittamalla oma hakuilmoitus, johon vuokranantajat vastasivat.  Elokuun alussa käytiin katsomassa Heinin kanssa kolmea kämppää ja Heini kävi itsekseen joitakin.  Edullinen ja tilava asunto löytyi minusta yllättävän helposti.  Tilaa on jotain 60m2 kaksi huonetta, valtava olkkari ja keittiö jonne mahtuu ruokapöytä sekä kylppäri.  Kylppärissä pesukone ja keittiössä kytkemätön astianpesukone.  Vuokra vain 800e/kk (kahteen pekkaan).  
 
Ajatus syntyi Heinille kesän aikana ja vahvistui, kun Varpu sai tietää yliopistoon pääsystä ja Heini itse koulun alkamisesta Arabiassa.  Olen aina ollut sitä mieltä että omilleen vaan mahdollisimman pian.  Nyt oli varmaan sitten Heinillä juuri se oikea hetki.
 
Ei tämä kuitenkaan ihan helppo juttu äitille ollut.  Tunteet tuli pintaan lähinnä yöllä.  Näin jotain kauheita unia, ei painajaisia, mutta kaikenlaista epämääräistä.  Yöllä herätessä mietin, miten pärjää, osaa huolehtia asioistaan, avaimista ja laskuista, miten kaverin kanssa sujuu.  Yritin näitä sitten puhua Heinille, että ottaisi huomioon mm. vuokrasopimusta laatiessa (nyt tuli erilliset sopimukset), vakuutusta, sähköä ja laajakaistaa hankkiessa jne.  Hienosti onkin hoitanut kaikki asiat omatoimisesti.  Kovin on herättänyt vanhemmissa luottamusta, kun ei ole meiltä apua pyytänyt, on vaan välillä ilmoittanut, että jokin asia on nyt hoidettu.  Uskon, että Heini pärjää tässä maailmassa erinomaisesti. On jo osoittanut oma-alotteisuutta ja kypsää suhtautumista.  Kysyin mm. joko lapsen kuukausirahan voisi lopettaa - Heini oli samaa mieltä.  Yksi onnellinen aikakausi on siis todella nyt ohi.