Pellit tulivat pihaan viime viikon tiistai-iltana kun olin maalaamassa räystäslautoja autotallissa.  Kone nosti ne autosta pihaan, hirvitti tuon kasan suuruus.  60 peltiä etupihalla kannettavaksi ensin ylös puutarhaan ja sieltä katolle.  Katolla tietysti vielä paikalleen.  Jotain pohjatöitä oli vielä tekemättä joten Jouni hoiteli ne hommat valmiiksi arki-iltoina.  Lauantaiaamusta työmiehet eli mummu ja pappa sitten tulivat kattotalkoisiin.

Lappeen pituus tien puolella on 6m, pellit oli siis erittäin hankalia kantaa.  Miehiltä kantaminen sujui yksin, mutta minä kannoin peltejä mummun tai Tuulin kanssa kaksistaan.  Tikapuitten kiipeäminen oli haastavaa pelti toisessaa kädessä :-)  Lauantain aikana tuo lape kuitenkin saatiin tehtyä.  Ihmeen nopeasti lähti sujumaan, kun miehet pääsi vauhtiin.  Sunnuntaina oli sitten pihan puoli vuorossa, siellä pellit onkin vähän lyhyempiä kun terassin päälle tulee vajaan parin metrin osuudelta lasikate.  Noita peltejä kannoin sitten ihan yksin.  En kaikkia sentään, Jouni ja pappa toivat oman osansa.

Eli katolla on nyt pellit ja osittain tilpehööritkin eli lumiesteet, päätylistat sun muut.  Vähän jäi tälle päivälle vielä tekemistä kun ruuvit loppuivat kesken.  Mutta siis suurin työ on nyt voiton puolella ja räntä- ja lumisateet saa tulla.

Peltien kantamisen lomassa mummu ahkeroi omenoitten kimpussa.  Meille tulee omenaa sitten ihan riittävästi.  Mehuksi sitä on lingottu joka toinen päivä, uuniomenoita ja piirakkaa on saatu syödä mukavasti ja tietysti ihan sellaisenaan.  Nyt mummu innostui keittämään hilloa.  Eka satsi tehtiin sekoitusta pihlajanmarjojen kanssa.  Ai että oli hyvää pannarin päällä, nam :-)  Ja sitten pelkkää omenahilloa.  Ei kun kääretorttuja tekemään - omenahillohan on tunnetusti paras täyte!