Ja ei paljon kiirempää voisi olla.  Aamulla ajateltiin käydä Heinin kanssa katsomassa, pääsikö Heini lukioon.  Ilmoitus on vain lukion ovessa, kun järjestelmä ei toiminutkaan ja tietoja ei saatu nettiin.  Samalla Heini vie päättötodistuksen kansliaan, kanslia on vain tämän viikon enää auki.

Nyt aamusta ajattelin katsoa vielä paperit kuntoon, klo 13 on tapaaminen johon voisi hiukan valmistautua.  Kerron siitä enemmän myöhemmin jos jotain kerrottavaa on.

Iltapäivällä on Jessellä eläinlääkäri, tikit poistetaan ja kai siinä samalla tarkistetaan että leikkaus on onnistunut ja jalka on nyt kunnossa.  Tämä Espoon perukoilla.  Ajelen samalla töissä viemässä tän koneen hoitoon.  Sininen ruutu on tullut päivittäin, kokeillaan nyt sitten jos uudelleen asennus auttaisi.  Toivottavasti!  Olen yrittänyt laittaa kaikkea mahdollista talteen, CD:ille kuvia ja henk.koht juttuja ja työjuttuja serverille.  Varmasti jotain katoaa, mutta ei ehkä ihan katastrofaalista, toivotaan.

Huomenna lähdemme Tallinnaan tyttöjen kanssa eli pyykkiä ja pakkausta sitten kaikki välit täynnä tänään.  Olen väsynyt ja itkuinen, kaikki ei ole hyvin.  Loma on varmasti tarpeeseen, mutta en tiedä onnistunko irrottautumaan töistä.  Nytkin on koko ajan mielessä soittaa ja kysyä paria juttua.  Kaksi asiaa jäi ihan levälleen perjantaina ja aavistelen tietysti sitä huonoita mahdollista vaihtoehtoa.  Ikävää.  Minua surettaa myös ystävän kuolema ja miten perhe pärjäilee.  Lisäksi sain mummulta yhden kirjan, joka on kyllä surullisuuden huippu: Susan Madisonin Toivon väri.  Perheestä kuolee tytär haverissa, ei hirveämpää voisi olla.  Ja itken koko ajan lukiessa ja odotan koska pääsevät jotenkin jaloilleen ja toivon väri selviäisi.