Minusta tuntuu että olen vanhentunut viimeisen kuukauden aikana ainakin 5 vuotta.  Kauheat silmäpussit, ryppyjä ja roikkuvaa ihoa peiliin katsoessa vastassa ihan miltä kulmalta vain katsottuna.  Ja tuota läskiä, arghh..  Eilen joku huomasi, että ehkä minä vain oikeasti näen!  Tottahan se on, että aikaisemmin kasvoja meikatessa, tukkaa laittaessa olin ilman silmälaseja ja en minä oikeasti edes hirveästi katsele itseäni peilistä, harvoin edes meikkaan aamuisin.  No nyt kun silmät on jotenkin näkösällä ja on nuo mustat silmäpussit, olen aamuisin kiinnittänyt asiaan huomiota ja yrittänyt epätoivoisesti asialle tehdä jotain (joo, ostin sitä vihertävää peitevoidettakin cuperoosan peittämiseksi!).  Ja joka kerta olen ihan järkyttynyt tästä naamasta.  Sain sieltä leikkausklinikalta sen klubikortin jolla saisi alennusta seuraavista toimenpiteistä.  Ei ne oikeasti ihan tyhmiä ole!  On nimittäin käynyt mielessä, että nahkaa voisi tiukentaa siltä sun täältä. Eli en ole kauhean tyytyväinen olemukseeni tällä hetkellä.

Vanhenemiseen liittyen mietin eilen mitä haluaisin oikeesti tehdä isona.  Ja se oivallus tuli siitä, että jos minua ei kukaan enää näin vanhana oikeesti haluakaan ottaa töihin uutena työntekijänä, ehkä minä olen nyt siinä paikassa, jossa voisin oikeasti olla myös eläkeikään asti.  Mahdollisuuksiahan tämä firma tarjoaa ihan laidasta laitaan ja jonkinlaiset kannuksetkin tässä on tullut jo hankittua.  Ehkä täällä on se minun paikka jossain tai sitten minun paikka on kokeilla erilaisia tehtäviä ja pistää asioita kuntoon siellä sun täällä.  Jotenkin olen tähän asti ajatellut tätä välietappina ennen sitä 'oikeaa' paikkaa, oikeasti ihan ihmeellinen ajatus.  Mutta nyt kahden vuoden jälkeen olen löytänyt itsestäni sitoutuneen työntekijän, joka suunnittelee jopa loman vieton firman edun mukaisesti ettei bisnekset kärsi.