Samalla viikolla kahtena iltana peräkkäin kylillä, huh.  Vein taas auton Jounille ja sain kyydin Pajikseen Pirjolle.  Matkalla tuli vielä yksi työpuhelu, joka kyllä vei mut vähän tolaltaan.  Taisin miettiä asiaa jollain tasolla koko illan ja tietty herätti yölläkin.  Siis ihan turha juttu mutta rasittavaa.  Sanoisinko että uusavuttomien määrä ympärillä lisääntyy eksponentiaalisesti oman iän karttuessa?  Komppaako kukaan?

Pirjon kanssa päätettiin lähteä syömään keskustaan.  Bussimatkalla ihmeteltiin keliä, vettä tuli ja tuuli puuskissa, loska kerääntyi kadulle.  Päädyttiin fiksusti lähimpään ravintolaan eli Vltavaan.  Makkaraa tekikin mieli siinä räntäsateessa.  Ihana oli istua ikkunan vieressä ja katsoa töistä kotiin meneviä ihmisiä päät etukenossa taivaltaessa suojautuen kauhealta keliltä.  Kynttilät ikkunalaudalla ja edessä tummaa, samettista tsekkiolutta.  Ja makkaralautanen!  Melkoisen tuhti eväs :D  Teki hyvää jutella ja syödä kunnon ruokaa.

Ei ehditty kauan olla kun minulla oli meno Tuulin vanhempainiltaan Kallioon.  Ohjelmassa ei ollut oikein mitään uutta, mitä en olisi tiennyt ennestään tai kuullut syksyn ekassa vanhempainillassa.  Mutta näytettiin kaksi elokuvakurssin lyhyt pätkää, jotka oli kyllä ihan huippuja.  Niitä pääsisi katsomaan netissä, mutta enhän minä enää muista osoitetta.  Lisään tänne kun saan Tuulin kiinni.  Yhteisen ohjelman jälkeen oli viellä tapaaminen ryhmänohjaajan luona.  Näytti meille ekaluokkalaisille tehdyn tyytyväisyyskyselyn tuloksia, kovin ovat tyytyväisiä kouluunsa nämä nuoret.  Sanallisissa vastauksissa huonointa oli vessojen vähyys, ruokalan ahtaus ja se että koulu sijaitsee korkealla mäellä!   Hyvää olikin yllin kyllin, kaverit, opet, piirtäminen, henki, tekemisen määrä jne. jne.

Tilaisuus oli ihan ok.  Kuitenkin mulle jäi tuosta jotenkin semmonen kökkönen olo.  Yksi vaikuttava asia oli ehkä se että tyytyväisyyskyselyssä oli yksi vastaaja laittanut että ei ole saanut kavereita, ei ole kivaa, uupumusta ja muuta ikävää.  En tiedä onko yksi ja sama henkilö, mutta tuli fiilis että tuo olisi kyllä löydyttävä ja saatava takaisin raiteilleen.  Opet pitää kyllä vielä ekoille henk.koht haastattelut tässä ennen joulua, joten toivoa on.  Toinen juttu oli että yksi äiti otti esille että oli eka jakso mennyt huonosti ja pyysi muilta vanhemmilta kommentteja.  Totta kai äänessä oli ekana ne, joilla kaikki on niin hyvin ja numerot on hyviä ja ei paljon ole töitäkään tarvinnut tehdä.  Kysymyksen esittänyt äiti kuullosti jo kauhistuneelta kun kysyi että onko heillä ainoa kehnommin sujuva koululainen.  No, onneksi joku siihen sanoi että ei tosiaankaan.  Minäkin nyökyttelin ja vakuutin että ei nyt sentään, vaikka Tuulilla minun mielestä meneekin oikein hyvin. 

Kastuin läpimäräksi matkalla metroon.  Kampissa ei liukuportaat toimineet ja kiipesin ne maailman pisimmät portaat ylös.  Hitsi että mulla on hyvä kunto!  Ainakin parempi kuin joskus ennen (ei vertailla muihin).  Bussilla kotiin.  Lunta ja loskaa oli kertynyt illan aikana ihan kiitettävästi mutta se ei bussikuskia paljon hidastanut.  Istuin edessä.  Motarilla piti jossain vaiheessa laittaa turvavyö kiinni, pelotti ihan sairaasti.  Bussi tuskin liukastelee loskassa ojaan mutta kun oli niitä henkilöautoja jotka eivät päässeet keskelle muodostuneen vallin yli tarpeeksi nopeasti ja bussi veti rimaa hipoen ohi, huh.  Se ilo tuosta oli, että ruvettiin juttusille samalla pysäkillä pois jääneen miehen kanssa ja oli sit seuraa kävelymatkan ajaksi.  Naureskeltiin että taisi olla eka kerta kun joku jää pois yhtäaikaa ja asuu vielä samalla kadulla, ja että vielä sen lisäksi rupeaisi juttelemaan!  Harvinainen tilanne.