Ylikierroksilla kai.  Siis tällä viikolla on ollut töitä ihan riittävästi.  Muutamia huomioita:

Kun tekee oikein hirveesti töitä, elimistö siirtyy nopeampaan tahtiin niin että toimistolla vessaan tai ruokalaan kävellessä ohittaa kaikki muut ihan riittävällä nopeudella kävelevät, lounnaalla syö ja puhuu yhtäaikaa ja on ähky ihan normaalin työmaaruokalalounaan jälkeen, kirjoittaa semmoisella vauhdilla että menee tuplasti aikaa kirotusvihreitten korjaamiseen (tai sitten ei niitä ehdi korjaamaan kun viesti lähtee silmänräpäyksessä), hoitaa montaa asiaa yhtäaikaa (jotkut huonommin), unohtuu osa ja hyvässä lykyssä asia on myöhemmässä vaiheessa huomattu turhaksi muutenkin (ikävä kyllä ei kaikki)...

Näin kun vetää 8h tai pahemmassa tapauksessa jatkaen vielä kotona tunnin-pari: korvat ja posket punottaa, korvat ehkä puhelimen lämmöstä tai sitten jostain säteilystä, hengitys ja sydän menee tiheämpään tahtiin kuin rentona ja varvas vispaa (ellei koko jalka) koko ajan.  Aivoissa kulkee niin monta ajatusta sekunnissa että yhdestäkään ei enää saa kiinni.  Ei tule katsottua ihmisiä silmiin, kun pää menee niin vauhdilla asiasta toiseen että toinen henkilö häiritsee jotenkin näkökentässä.  Aika levotonta!

Torstaina esimies kysyi miten jaksan.  Tänään pomon pomo sanoi että nyt ei kannata stressata kun taitaa tulla aikalisä tiukkaan projektiaikatauluun.  Sinänsä hyvää työtä tehty tähän mennessä ja se ei mene hukkaan.  Että kai tässä voisi relata.  Mutta millä tuon kellotaajuuden laskisi?