Olen tahkonnut yhtä keissiä töissä kolmisen viikkoa ameriikan kanssa, lähinnä työlupa ja sopimuskuvioita jouduttu vääntämään.  Pitkiä päiviä kun he siellä heräävät siinä vaiheessa kun täällä pannnaan normaalisti pillit pussiin.  Olen sitten ollut saatavilla kun on tullut kysäreitä ja laittanut taas vastauksia ja kysellyt omia illat pitkät.  Eiliseen se sitten huipentui, viimeinen viesti tuli puolen yön maissa.  Tiukkaa oli, kun kaverit on lähdössä sunnuntaina ja lupa-asioista ei ollut ihan varmuutta.  Tähän asti piti jännittää, kun ymmärsin puhelimessa yöllä että saisin tiedon siitä kun luvat on olemassa ja mailiissa ei kuitenkaan mitään konkreettista ollut.  Nyt tuli sitten lähtijöiltä tieto että heille on paperit tullut mailiin.  Hiukan helpotti, taisi päästä itku.