Heräsin nukutuksesta puolen yön aikaan.  Leikkaus oli kestänyt 35 min ja mennyt hyvin, umpilisäke oli ollut pahasti ärtynyt ja kirurgi oli joutunut tekemään 10cm haavan saadakseen sen ulos ehjänä.  Pääsin huoneeseen jatkamaan levottomia unia.  Aamulla vatsa oli kipeä mutta onneksi ihan eri tavalla.  Kuumetta oli 39 astetta ja kovasti voipunut olo.  Suoneen laitettiin menemään antibioottia. Sain kipulääkkeitä ja jotain muuta.  Hoitajan avustuksella uskalsin nousta käymään vessassa.  Ruokaakin tuotiin eteen, mutta mitään en maistanutkaan.  Mehua otin hörpyn, mutta sekin tuli saman tien ulos.  Samoin kävi lounaalla.  Koko päivä meni torkkuessa.  Välillä hoitajat veivät vessaan ja tiedustelivat kuinka onnistuu.  Tällaisten leikkausten jälkeen rakko ei kuulema oikein toimi.  No, ei toiminut joo, tuntoa ei oikeastaan ollut ollenkaan, mutta yritin sitkeästi, mielessä ensiavun huutava katetripotilas.  Aina välillä hoitajat katsoivat nesteen määrä rakossa jollain ultraäänilaitteella.  Illansuussa mittari näytti puolta litraa ja päätettiin kuitenkin laittaa katetri.  No, olipa helpotus, ei tuntunut edes pahalta ja kevennys oli jo tarpeeseen.

Päivä tuntuu nyt ihan sumuiselta, nukutuksen jälkeen kai ihan normaalia.  Illalla olo paheni entisestään ja soitin Jounille, että ei ainakaan ota Tuulia mukaan, pelästyisi vain ihan turhaan.  Sain lääkkeitä ja nestettä suoneen antibioottien lisäksi ja jatkoin torkahtelua.  Jouni kävi lohduttamassa.  Sitten pääsinkin yöunille.

Keskiviikko koitti ihan erilaisissa merkeissä.  Olin pirteä, nousin heti aamusta vessaan ja heti hoitajan käynnin jälkeen menin suihkuun.  Olo oli ihan mainio, mitä nyt vatsa oli erittäin turvoksissa.  Sängystä nouseminen vaati ponnistelua, vatsalihakset oli kipeät ja haava tuntui aralta sekä sisältä että ulkoa. Arkaa vatsaa piti tukea kävellessä, hidasta ja varovaista.  Söin aamiaiseksi jugurttia ja palan leipää.  Aamun lääkärikierroksella minut luvattiin päästää kotiin samana päivänä, jee!  Takapakkia tuli labrojen tuloksista, tulehdusarvo oli 139, normaali on kai jossain 10 paikkeilla.  Piti konsultoida lääkäriä, mitä tehdään.  Antibioottia laitettiin taas suoneen.  Sängyssä makaaminen ei enää maistunut, kävelin käytävillä, luin jotain sanomalehtiä, nautin raittiista ilmasta parvekkeella ja katsoin telkkarista aamuohjelmia.  Lounaan jälkeen hoitaja ilmoitti että kotiin vaan.  Veriarvot tulevat hiukan jäljessä ja kun tulehduspesäke oli poistettu niin ei pitäisi olla hätää.  Sain hoito-ohjeet, särkylääkereseptin, sairaslomapaperin ja lomakkeen, joka pitäisi täyttää jos kuukauden aikana tulee jotain komplikaatioita.  Jouni tuli hakemaan kotiin puoli kahdelta.

Torstaina kunto oli jo ottanut aimo harppauksen eteenpäin.  Jaksoin olla jokseenkin koko päivän pystyssä, kävelemään jokseenkin normaalissa asennossa ja jo jonkinlaisia matkoja ja tekemään kaikkea kevyttä ja mukavaa eli kirjoitella tänne ja soitella puheluita :-)  Elämä voittaa!