Heräsin aamulla uni mielessä, selkeämpi kuin pitkään aikaan. 

Nuorena, ekan poikakaverin kanssa vietetään päivää yhdessä.  Maataan lattialla ja istutaan sängyllä.  Pelataan jotain risti-nollaa, pyöritetään hyrrää.  Ollaan vaan yhdessä, on niin ihanaa katsoa vaan silmiin tuntikausia.  Hymyillyttää koko ajan.  Pojan äiti kutsuu syömään, käsikädessä siirrytään ruokapöytään ja tullaan takas.  Ei oikeastaan puhuta mitään.  Illemmalla joku soittaa, kysyy tiedänkö missä kaveri on, kun ei ole näkynyt eikä kulunut mitään.  Kaveri jonka kanssa olen viettänyt koko päivän.  Hymyilyttää, katson kaveria ja sanon että tiedän, ollaan yhdessä.  Asiasta on tullut julkinen.  Lopetan puhelun.  Suudellaan ekaa kertaa.