Jessekoiran kunto on ollut jo pitkään huono ja huononi silmissä viime viikolla.  Krooninen ripuli alkoi jo viime keväänä ja siihen ei löytynyt oikein syytä, jonka olisi helposti hoitanut.  Syöminen oli todella valikoivaa viimeisten viikkojan aikana, ei oikein tuntunut mikään maistuvan.  Viime päivinä ei sitten paljon syönytkään.  Ei kuitenkaan valittanut.  Enää ei jaksanut hyvätä pientäkään porrasta ja nukkuminen ei oikein sujunut.  Oli kuitenkin pitkään nukkunut minun jalkopäässä ja kun ei sänkyyn päässyt, ei osannut muuallekaan asettua.  Jos minä nostin Jessen sängylle, ei siinä kuitenkaan kauan viihtynyt, kun piti päästä ulos.  Ulkona kävi useimmiten vaan syömässä lunta.  Alkujaan ajateltiin että Hanna-Lea olisi nukuttanut Jessen hiihtolomamatkalta palatessaan tällä viikolla.  Kun Jessen hengitys huononi tiistaina, päätettiin yhdessä että ei katsota kärsimystä pitempään.  Keskiviikkona ajeltiin Paimioon ja viideltä Hanna-Lea rauhoitti Jessen ja pisti sitten nukutuspiikin.  Rauhassa uinui pois.

Jesse oli meillä lähes 13v.