Olen lomaillut tän viikon kotosalla, lähinnä hanslankarina papan apuna katolla, ruuanlaittajana ja noutajana.  Alkuviikosta sydän oli kovilla, viime viikot töissä vetivät stressin puolelle ja sydän otti ylimääräisiä lyöntejä jo siitä.  Nyt sitten jouduin katolle katsomaan papan työskentelyä ja se ei kyllä tehnyt yhtään hyvää, rintaa puristi ja pahaa teki katsoa keikkumista korkeuksissa.  Jouni teki kyllä ensimmäisenä turvakaiteet tuohon korkeammalle puolelle, jossa pudotusta on semmoset reilu 7 metriä suoraan asvaltille.  Mutta se ei paljon lämmitäänyt ajatuksissa kun pappa liikkui huonoilla kengillä harjalla, josta pudotus on kai jotain yli 8 metriä.  Kurkussa tuntui koko ajan iso pala, ei kärsinyt oikein katsoa, mutta ei toisaalta olla katsomattakaan.  Olin siis hanslankarina ojentelemaas milloin mitäkin kolme päivää.  Torstaina Jouni oli apuna ja minä saatoin olla poissa katolta.  Ja tänään onkin ollut sadepäivä ja ihan tarpeeseen tullut lepopäivä.

Olen ollut myös pääsemättömissä täällä kotona, kun lainasimme toista autoa papalle sen auton rikkoutuessa.  Pääsen siis tietysti tuohon kylälle leipomoon, kauppoihin ja torille pyörällä tai kävellen.  Tänään kuitenkin satoi ja tuntui että ei pääse mihinkään, sateeseenhan ei viitsi lähteä kastelemaan jalkojaan.  Olen sitten lepäillyt ja lukenut, katsottiin yksi leffa tyttöjen kanssa ja leivoin.  Keskiviikkoiltana kävimme tyttöjen kanssa katsomassa uuden Batmanin, hauska ilta stadissa.  Eilen ajeltiin illalla Tuulin kanssa kirkonkylälle yhteen hauskaan puotiin nimeltä Vaniljaruusu.  Ei ihan "my cup of tea" ja ei ainakaan tähän taloon sopivaa tyyliä, mutta hauskaa oli kierrellä ja katsella kuitenkin.  Muitakin kauppoja siinä samala tuli katsastettua, ei ostettu tosin oikeastaan mitään.