Kerrottavaa olisi vaikka kuinka ja voimavarat tuntuu edelleenkin olevan vähissä.  Paluu arkeen on ollut masentavampaa kuin koskaan.  Ajatus huomisesta töihin paluusta sitäkin vaikeampi.  Tässä siis joitakin kuvia, katsotaan jaksanko kirjoittaa mitään selityksiä...

Heti koneesta ulos tullessa iski kuumuus ja kosteus vastaan kuin muuri.  Lentomatka oli tosi raskas, ei nukuttu kuin hetkittäin.  Hirveä stressi takana, rankka vuosi töissä ja rakennuksella, jatkuva kunnon unen puute, loman odotus ja koko elämä painoi taustalla.  Taidettiin olla ihan puhki koko porukka.  Tässä bussin lastausta odottamassa, laukut nostettiin katolle.

Päästiin hotelliin 1,5h matkan jälkeen.  Pimeässä ei paljon nähnyt maisemia, mutta liikenne tuntui sujuvan englantilaisittain vasemman puoleisesti, nousuja ja laskuja riitti vaikka saarella ei niin kovin korkeita vuoria olekaan.  Hotellissa meille pidettiin lyhyt info ja sitten pääsimmekin huoneistoomme ja samantien syömään illallista.  Nukkuminen ei sujunut ekana yönä, oli kuuma, kuului ääniä ja sänky ja tyyny tuntuivat oudoilta.  Rannassa soitettu musiikki kuului puoleen yöhön asti sisälle.  Seuraavana päivänä vaihdoimme huoneistoa, pääsimme eroon homeen hajusta ja musiikkikin hiljeni.  Näkymä terassilta aamulla:

Hotellin ravintola oli meren rannassa.  Aamulla sai katsella kimmeltävää merenpintaa, kun kalastajat lähtivät veneillään riutalle.  Aamiainen oli runsas ja illallinen myös, ruoka oli hyvää ja vaihteluakin oli mukavasti.  Parasta oli tietenkin tuoreet hedelmät ja kasvikset sekä kalat, aamiaisella vastapaistettu omeletti ja krepit.

Toinen yö perillä meni uudessa huoneistossa ilmastointilaitteen kompressorin käynnistymistä ja hiljentymistä kuunnellessa.  Kolmas yö perättäin ettei nukuttu...  Lähdimme katamaraaniretkelle katsomaan delfiinejä ja snorkkeloimaan saaren eteläosaan Tamariiniin.  Kokopäivä veneellä, aurinko paistoi, vesi oli lämmintä, ruokaa ja juomaa riitti ja piipahdimme myös Ile aux Benitiersin saarella hiekkarannalla.  Delfiinin pyrstö juuri ja juuri havaittavissa kuvassa alla.  Delfiinien näkeminen on kyllä sykähdyttävä kokemus, tuntuu että mitään muuta ei tässä elämässä tarvitse enää!

Jouni fiksasi tuon metelöivän kompressorin kun hotellihenkilökunta ei osannut tehdä asialle mitään.  Päästiin vihdoin nukkumaan.  Mutta...  Hotellin ranta oli tosi pieni.  Ja rannassa soitettiin jytkemusaa ihan koko ajan iltamyöhään asti.  Rannassa ei siis voinut olla.  Musa kuului lisäksi altaallekin ja ei hiljentynyt edes siestan ajaksi.  Tuskaista...  Vuokrattiin auto ja lähdettiin pois.  Ekana päivänä ajelimme Pamplemoussesin puutarhaan ihastelemaan eksoottisia kasveja.  Tuon jälkeen ajelimme etelään päin Curepipeen ja siellä Les Aubineuxissa ihmettelmään siirtomaaherrojen elämää vanhassa kartanossa.

Kartanon vintillä: