Seuraava kohde oli sammunut tulivuoren kraateri Trou aux Cerfs.  Paikan löytäminen oli työn ja tuskan takana.  Meillä oli kehno kartta, mutta kun teillä ei ollut nimiä ja minkäänlaisia viittoja ei ollut, ajelimme toista tuntia kraaterin ympärillä näkemättä paikkaa!  Ja tuo on sentään useampi sata metriä leveä ja korkea vuori!  Kertoo ehkä kasvillisuudesta jotakin eli ihan oltiin viidakossa rehevän kasvillisuuden keskellä vaikka paikka onkin keskellä kaupunkia jossa on jotain vajaa 80000 asukasta.  Mutta siis periksi ei annettu, kysyttiin aina välillä tietä ja ohjeet tulivat ranskaksi, usein tuntui että ei ne vieressä asuneetkaan tuota paikkaa tienneet.  Kraaterin reunalta ei nähnyt oikein alas kraatteriin, vain umpeen kasvanutta trooppista metsää.  Lisäksi juttelemaan innostunut turisti kertoi vaarallisista hyttysistä, joita paikalla on erityisesti sateen jälkeen, joten kapuaminen alas ei tullut kysymykseen.  Maisemat Curepipen kaupunkiin ja ympäristöön olivat sen sijaa todella mahtavat.

Yhtenä päivänä shoppailimme outleteissä, joita saarella on enemmänkin, kun tuolla valmistetaan ihan kaikien huippumerkkien tuotteita.  Mukaan lähti ainakin Dieselin farkut, Tommy Hiflingerin paitoja, Burberryn laukku, kashmirhuivi ja sitä sun tätä mutta kuitenkin aika hillitysti.  Shoppailu ei oikein huvittanut kuumassa ja kosteassa, koko ajan oli hiki ja sovittaminen ei ollut kivaa.

Kävimme ihmettelemässä veden elämää akvaariossa Pointe aux Pimentsissä.  Tuolta lähtiessä löysimme rannan jossa samoja vesieläimiä näki luonnossa ja siellä tuli vietettyä useampia päiviä. Trou aux Bichesissä oli merivesi kirkasta ja snorkkelointi oli kivaa kun katsottavaa löytyi ihan rannasta alkaen.

Yhtenä päivänä ajoimme saaren eteläosaan eläinpuistoon nimeltä Casela, joka oli kyllä pettymys.  Luulimme pääsevämme leijonien kassa kävelylle ja muutenkin näkemään Afrikan eläimiä, mutta eihän se ollutkaan juuri sinä päivänä mahdollista tai sitten ei vaan ymmärretty mitä meille kerrottiin.  Tuolta jatkoimme matkaa Chamareliin ja saaren kummallisuuksista seuraavaan eli 7 värin maaperää katsomaan sekä vesiputoukselle.  Serpentiinitie vei meidät muutama sata metriä ylöspäin, vuoren rinne putosi ihan auton vierestä ja maisemat merelle olivat mielettömän upeat.

Tuuli pääsi silittämään kilpparia:

Flic en Flacin ranta oli paras niistä joilla vierailtiin.  Pitkä hiekkaranta ja kirkasta vettä sekä koralleja ja kaloja heti rannasta lähtien.  Harmi vaan että asuttiin ihan saaren toisessa päässä ja tuonne ei toiste päästy.

Joka päivä oleiltiin altaalla ja meressä, syötiin ja juotiin hyvin, oltiin merellä katamaraanilla ja lasipohjaveneellä sekä kaupungissa vähän ostoksilla.  Aina välillä tuli sadekuuroja jotka olivat lämpöisiä ja ihania, ei ollut syytä mennä suojaan.  Meren rannalla sadekuurot olivat tervetulleita suihkuja, kun rantojen fasiliteetit ei aina olleet kunnossa tai huippuluokkaa.  Yhtenä päivänä kuitenkin satoi oikein kaatamalla ja vesi ei ehtinyt imeytymään mihinkään, kaduilla tulvi ja kaikki paikat kastui läpimäriksi.  Kun sade loppui niin kaikkialla oli kuivaa vartissa.

Jädellä:

Pina Coladat ja koktailit maistui: