Lähdettiin perjantaina töistä suoraan Pirjon ja Ailan kanssa meidän mökille.  Oltiin ajoissa liikkeellä kun on jo aika kylmää ja mökki piti saada lämpimäksi ennen nukkumaanmenoa.  Oltiin sitten jo ennen neljää sytyttelemässä takkaa ja hellaa.  Mummu ja pappa olivat viimeksi viikko sitten mökillä ja mummu oli laittanut mietä varten mökin tosi nätiksi, liinat ja kynttilät odottamassa, puita oli kaikki telineet täynnä.  Päästiin ottamaan heti lämmittävät akvaviittinapsut.  Oli nimittäin pirun kylmää, kaikki vaatteet sai olla päällä kun ulkona oli nollakeli, mökissäkin vain pari astetta lämpimän puolella.  Vähän välipalaa alkuun ja sitten lämmitettiinkin sauna.  Ilta meni kuulumisia vaihtaessa  ja saunoessa.  Heinin tekemä kinkkupiirakka oli lämmennyt sopivasti hellauunissa ja maistui kyllä tosi hyvin saunan päälle teen kanssa.  Takan ääressä vierähti kolme tuntinen ihan huomaamatta kun leikittiin vanhuksia (tälle selitys myöhemmin) ja muisteltiin nuoruutta.

Aamulla heräiltiin rauhassa, keiteltiin puuroa ja nautittiin aamiaista hitaasti.  Ulkona oli n 5 astetta pakkasen puolella, sisällä kuitenkin vielä aamullakin +17C.  Pirjo ja Aila olivat valmiina sienimetsään jo ennen kymmentä.  Minä jäin laittamaan pataa uuniin kypsymään nälkäisille retkeilijöille.  Lähdin sitten minäkin metsään perässä.  Naiset olivat keränneet jo uskomattoman määrän suppilovahveroita.  Ihme sieniä, aivan jäisiä koppuroita ja varsi katkesi napsahtaen, hauska kerätä.  Ja metsässä oli uskomaton tunnelma, hiljaisuus ja rauha laskeutuivat meihin heti metsään astuessa.  Varmasti verenpaine ja syke tipahtivat hämyisessä, vanhassa isojen puitten täyttämässä sammalikossa askeltaessa.  Palailtiin mökille puoleen päivään mennessä odottelemaan Inkeriä.  LIhapataan lisättiin sitten vielä litran verran suppiloita makua antamaan.

Kun Inkeri (ja lisää viiniä) saapuivat, olikin vanha tuttu joukko kasassa, ihanaa!  Tämä naisporukka on nivoutunut yhteen vuosien saatossa ja joka kerta on aina yhtä ihanan rentoa ja helppoa olla ja päästä jutusta kiinni.  Kun ei kellään vielä ollut nälkä (olutta ja viiniä) päätettiin Ailan kanssa mennä keräämään karpaloita.  Ensin yritettiin veneellä, mutta kun järvi oli sentin jääkerroksen peittämä, ei airot uponneet veteen sitten millään.  Mentiin sitten rantoja pitkin.  Kerättiin ehkä 20min ennen kuin nälkä ilmoitti itsestään ja lähdettiin lihapadan ääreen.  Karpaloita saatiin ehkä reilu litra.  Hitaita kerättäviä vaikka niitä olisikin ollut runsaasti tarjolla.

Syötiin ja juteltiin, saatiin koko pata menemään siinä seurustelun lomassa.  Siitä olikin hyvä lähteä järvenkierrokselle lyllertämään.  Pirjo jäi ensimmäiseen sienipaikkaan keräämään lisää suppiloita, me muut jatkettiin enemmän kävelylinjalla.  Välillä tosin katseltiin (vähän) metsänpohjaa mutta yhtään sientä ei löydetty, puolukoita syötiin kuitenkin.  Ai niin, löysin yhden komean kanttarellin, sekin ihan jäinen koppura mutta kaunis ja hyvä sieni kuitenkin.  Mökille palatessa Aila huokaili, että eihän tarvi mitään ohjelmaa enää.  Aika voipuneita oltiin kaikki.  Tehtiin kuitenkin pyhäinpäivän illan valmistelut eli kannettiin halot tuliseremoniaa varten järven rantaan.  Muuten rentouduttiin ja jatkettiin taukoamatonta juttelua.  Pirjokin tuli metsästä.  Päätettiin saunoa ajoissa, kaikki oli aika poikki.  Laitoin illaksi sitruunalla ja salvialla täytetyn kanan uuniin muhimaan.

Mietittiin tuliseremonian järjestelyä, saunottiin ja nautiskeltiin.  Naurettiin ja laulettiin.  Luettiin Inkerin tuomaa tuliaiskirjaa jossa oli ehdotuksia puuhasteluksi vaikka mökillä ollessa, esim kuinka leikitään vanhusta (suhautetaan s-kirjainta ja muistellaan vanhoja hyviä aikoja) tai keski-ikäistä (saunotaan, "ah ja oih että tekee eetvarttia", suunnitellaan laituriremonttia) ja muita hyviä ajanviettojuttuja.  Nauruterapia tekee hyvää!  Nuotiolle lähtöä suunnitellessa Hanna viestitti että oli juuri tulossa tuliseremoniasta!  Upea täysikuu, tyyntä ja hiljaista.  Nuotio, rummut ja meidän "Nitchi tai tai" -mantra veivät kaikki mukanaan.  Upea tunnelma!

Ei tuntunut kylmältä mutta sisälle oli ihana tulla lämpöön ja ruuan tuoksuun.  Tein kuskusta lisäkkeeksi kanalle ja päästiin syömään.  Akvaviitit maistui, jälkiruuaksi oli Ailan matkatuliaisena tuomaa Ouzoa, viinipänikkäkin tyhjeni.  Kuitenkaan ei tuntunut olo humalaiselta, kaikki alkoholi tarvittiin varmaan lämpimänä pysymiseen...  Hauskaa oli!

Aamulla heräiltiin Ailan kanssa jo kahdeksalta, hirveä nälkä!  Äkkiä hellaan tuli, puurokattila lämpenemään ja kahvivettä kaasulla keittämään.  Pirjo kömpi alas iloisena huomenia toivotellen.  Kyllä aamiainen maistui hyvältä!  Inkerikin heräili ennen kuin ehdittiin syödä ihan kaikki pöydästä.  Siinä keksittiin idea aloittaa ompelukerho, Aila sai luvan kutsua ekan tapaamisen.  Naurettiin vaihteeksi kippurassa meidän innovoinnille.  Sitten olikin aika husauttaa homma kasaan, tiskattiin ja siivottiin paikat, tavarat autoon ja tunnissa oltiin lähtövalmiina.  Hyvästit mökille, halit ja kotia kohti.  Kiitos ihanat ystävät!