Olen tavannut aika paljon kavereita tässä viimeisen viikon aikana ja lähestulkoon kaikkien kanssa on puhuttu työmotivaatiosta, lähinnä sen puuttumisesta.  Lomanjälkeinen vaihe ehkä.  Mietin myös että liittyykö se tähän ikään, vanhemmiten ei ehkä motivoidu turhanpäiväisiksi katsomiin juttuihin enää vaikka niitten tekemisestä kuinka maksettaisiin.  Toinen selitys tuli Jounilta, ehkä siis enemmän insinöörin näkemys asiasta.  Tässä vuosien varrella on nähty että nämä kehityshommat ovat hiipumassa tällä pallonpuoliskolla, kun kaikki tekeminen viedään Aasiaan.  Vaikeatahan tässä on innostua opettamaan muille omia hommiaan ja siten sahata omaa oksaa alta pois.  

Ei ole enää sellaista, kun joskus kakskymppisenä hullun lailla innostui jostain projektista tai kehityshankkeesta ja paiski töitä päätteellä vielä juuri ennen nukkumaanmenoa.   Kahvipöydässä ideat sinkoili ja iltaisin jatkettiin kun vietettiin railakkaita bileitä vähän väliä.  No, ehkä noita bileitä ei enää jaksaisikaan.

Jotenkin itsestä tuntuu että tekemisen pitäisi olla jotain sellaista joka tuottaisi hyvää, esimerkiksi vapaaehtois- tai hyväntekeväisyystyötä.  En haluaisi olla tuottamassa jonkun osakkeenomistajan pohjattoman ahneeseen kukkaroon senttejä tai miljoonia.  Jotenkin yrityksen pitäisi olla niin pieni, että sen kaikki prosessit pystyisi yksi ihminen käsittämään. Tosi monet kavereista on olleet aktiivisia ja irtisanoutuneet itse.  Odotan innolla mitä he ryhtyvätkään tekemään jatkossa.  Ehkä oma innostuskin nousisi kun näkisi onnistuneen ratkaisun tehneitten elämää.  Yritin oikein miettiä kaveripiiristä jotakuta joka olisi oikeasti innostunut nykyisessä työssään eikä tule oikein ketään mieleen.  Voisiko joku ilmoittautua!