Päiväkahvia (oikeata kahvia eikä mitään automaattilitkua) hakiessa kahvin pinnalle tuli kauniita kuplia joka toi mieleen lapsuuden ja isän.  Vietin lapsuuteni maatilalla.  Lehmille haettiin heinää joka viikko n. 6km päässä olevasta ladosta.  Usein pääsin mukaan, isän seuraksi menomatkalle traktorin koppiin ja ehkä vähän avuksikin kuorman tekemisessä ja polkemisessa.  Tämä oli siis aikaa ennen paalien keksimistä.  Heinää nostettiin traktorin lavalle isoksi kuormaksi ja minä sain keikkua heinäkasan päällä huonoja teitä pitkin ajettaessa.  Kerran kierähdin kuorman päältä alas lumihankeen ja juoksin traktorin perässä jonkun matkaa ennen kuin isä huomasi ja pysähtyi.  Traktori tuskin meni 5km/h vauhdilla, mutta taisin olla aika säikähdyksissä.  Putoamiskohta oli pienen puron ylittävällä sillalla, onneksi ei ollut sulaa vettä.  Kun sitten pihaan asti päästiin niin isä joka kerta pyysi että: "Menepäs kertomaan äitille, että keittää oikein keltakuplakahvit".  Talvipakkasille kylmissään kun oltiin, niin lapselle tuo kuullosti just semmoiselta ihanan lämmittävältä, vaikka en tiedäkään mistä nuo keltaiset kuplat tulee ja tuskin kahvia joinkaan.