Ihan kuin sumuverho olisi hälventynyt tällä viikolla!  Yhtäkkiä hommat sujuu ja olen saanut aikaankin jotakin.

Olen yrittänyt tehdä töitä jo useamman viikon ajan, tekeminen on onnistunut vain hetken kerrallaan ja se on väsyttänyt minua suunnattomasti.  Vaikka olen ollut töissä vain muutaman tunnin päivässä ja annoin itselleni luvan keskittyä 15 minuuttia kerrallaan.  Jotenkin olen vain kuvitellut että olen laiska ja asiat ei ole riittävän kiinnostavia, lisäksi kuvitellut että kyllä tämä tästä kun saan taas motivaation kohdalleen.  Kai tässä meni arvomaailma sen verran uusiksi, että työt ei todellakaan ole siellä listan kärkipäässä.  Raha-asiatkin on sen verran kunnossa että hyvin pärjättäisiin.  Eli töissä olen käynyt vain siksi että tapaan toimistolla muita ihmisiä.

Mikään ei sinänsä ole nyt muuttunut sen kummemmin, mutta silti tämä viikko on ollut töitten kannalta niin erilainen.  Yhtäkkiä jaksan ja olen ollut ihan innostunutkin (ei tosin ruveta nyt liioittelemaan mutta verrattuna edellisiin päiviin).  Muisti ei edelleenkään toimi kuin ennen ja keskittymiskykykin vaatii nyt sitä, että teen vain yhtä asiaa kerrallaan.  Moniajoon on vielä pitkä matka.  Mutta silti saan ihan asioita tehtyä loppuun ja tartuttua seuraavaan juttuun.

Omituista tässä on se, että en itse tajunnut omaa huonoa kuntoa ennen kuin muutos tapahtui.  Aivoni ovat todella olleet jossain oudossa stand-by tai hybernate -tilassa.  Herääkin kysymys olenko nyt hereillä?