Minulla nostatti eilen verenpaineet meidän ihana koululaitos.  Vaikka nykyään on saatavilla vaikka mitä tutkimustuloksia hyvistä ja toimivista kasvatusmetodeista ja siitä kuinka ihminen oppii parhaiten asioita, tämä meidän koululaitos menee jollain 30-luvun opeilla edelleen.  Ikäväkseni olen saanut nähdä myös hyvin asioista perillä olevia opettajia ja edistyksellisiä metodeja toimivissa kouluympäristöissä.  Ikäväkseni sen takia, että juuri nyt tällä hetkellä voisin olla lasteni tämän hetken oppilaitoksiin ihan tyytyväinen jos en tietäisi miten paljon paremmin asiat voisi hoitaa.  Ja se ottaa nyt päähän.

Esimerkkinä tuli eilen asia, kun selvitin lukiosta poissaolokäytäntöjä.  Ensimmäinen yhteydenottoni kouluun ja tulin kyllä tosi pahalle päälle.  Eli siis kurssilta saa olla pois kolme oppituntia, mikä tarkoittaa että viikon poissaolo hylkää koko kurssin.  Kysyin että eikö sitä asiaa voi opiskella itsenäisesti ja suorittaa koetta muitten mukana, siinähän se testattaisiin.  Ei kuulema käy, kun he ovat kokemuksesta huomanneet että lomalla ollessa kukaan ei opiskele mitään.  Luottamus on siis vahva näihin nuoriin, joitten pitäisi olla nyt itsenäisiä ja vastuullisia opiskelijoita oppimassa tulevaisuutta varten.  Sehän tiedetään, että ihminen käyttäytyy juuri niin kuin hänen oletetaan käyttäytyvän.  Kun opettajat osoittaa näin alusta lähtien että nuoriin ei luoteta, miksipä heidän kannattaisi käyttäytyä muuten kuin täyttämällä jo valmiiksi heille asetetut odotukset.

Ajattelin että laitan kyllä nyt viestiä ainakin siihen kouluun, jossa lapseni ovat saaneet hyvää opetusta ja heitä on kohdeltu ihmisinä eikä lapsina.  Annettu valtaa hoitaa asioitaan sopivassa määrin iän karttuessa.