Olin eilen ekassa vanhempainillassa Tuulin uudessa koulussa.  Menin junalla ja metrolla Kallioon.  Jo matkalla tuli mieleen, että Tuuli on päässyt nyt hiukan erilaiseen ympäristöön, kun kulkee keskustan ihmisvilinässä keskellä kantakaupunkia päivittäin aamu- ja iltaruuhkassa.  Matka on yllättävän helppo, Kannelmäestä meni koululle 25 minuutissa.  Me on tosiaan kuskattu Tuuli aamuisin Kannelmäen asemalle niin pääsee matkustamaan Helsingin sisäisellä lipulla.

Koululla sali oli täynnä, ehkä parisataa aikuista paikalla.  Rehtori aloitti kertomalla, kuinka koulu on alkanut ja kuinka syksy jatkuu sekä esitteli henkilökunnan.  Kuvataiteiden ope, erityisopettaja, opot, psykologi ja ekojen (kymppien) ryhmänohjaajat kertoivat kukin oman roolinsa ja tehtävät koulussa.  Kaikki vaikuttivat erittäin innostuneilta työstään, puhuivat kauniisti nuorista ja kannustivat meitä vanhempia olemaan tukena ja läsnä, kun nuoret elävät tätä oman itsensä löytämisen vaihetta.  Meille kerrottiin että pääsykokeissa pärjänneet ja kouluun valikoituneet oppilaat ovat kaikki lahjakkaita ja yleensä olleet luokkiensa parhaita.  Joillekin voi olla kova pala, että tässä joukossa ei sitten enää ylläkään aina parhaisiin tuloksiin.  Lisäksi kerrottiin että kaikki oppilaat eivät päädy taiteilijoiksi, mutta koulusta saa erittäin hyvän yleissivistyksen pohjan ihan mille alalle vaan.  Koulun henkeä kehuttiin hyväksi, kun kiinnostus taiteeseen on kaikille yhteinen juttu.  Koulussa järjestetään kaikenlaista, eilen kakkosen tutorit olivat leikittäneet ykkösiä Kulosaaren kartanon mailla.

Sitten siirryimme ryhmänohjaajien kanssa luokkiin jossa ope, kertoi miten koulu on lähtenyt ryhmällä käyntiin.  Tuuli kuuluu pitkän matikan ryhmään joss on 25 oppilasta.  Ryhmän ohjaaja on myös ryhmän matikan ope.  Vaikutti erittäin kivalta tyypiltä.  Oikeastaan arvasinkin jo, kun Tuuli on tehnyt matikantehtäviä kotona ja sanoi jostain tehtävästä, että voi kysyä opelta jostain tehtävästä.  Eli siis on ollut helposti lähestyttävä ope ihan alusta alkaen.  Ryhmässä on 7 poikaa, koulun sukupuolijakauma on muutenkin tuota luokkaa.  Kaikenkaikkiaan aloittaneita oli n. 175 tänä syksynä.  Ope kertoi tarinan, jonka tässä vapaasti kerron omin sanoin:

Ekaluokan opettaja oli pyytänyt ekaluokkalaisia kirjoittamaan tarinan keväällä koulun lopussa, kun kaikki olivat oppineet kirjoittamaan.  Opettaja pyysi kertomaan jostain ihan omasta aiheesta, ei antanut valmista aihetta tai otsikkoa.  Eräs poika kirjoitti aineen Taivaan Kappaleita.  Taivaan kappaleita on kaksi: aurinko ja kuu.   Kuu valaisee yöllä kun on pimeää.  Aurinko paistaa pävällä kun on muutenkin valoistaa.  Siksi kuu on tärkeämpi.

Tilaisuudesta jäi tosi kiva fiilis.  Mietin kotimatkalla miten onnellinen Tuuli on kun saa kokea sellaisen yhteenkuuluvuuden tunteen omanikäistensä kanssa isolla porukalla.  Ehkä koulussa on jotain samanlaista yhteishenkeä kuin meillä oli lukioaikoina kun oli vielä kiinteät luokat.  Mikä mahtava voimavara!