Lähdimme Pariisiin reilu viikko sitten torstai-iltapäivänä Tuulin kanssa.  Lento oli ajallaan ja sujui mallikkaasti, bussikyyti lähti samantien kun kentältä ulos pullahdettiin ja sopivasti olimme illallisaikaan perillä Sari&Arin erinomaisessa B&B paikassa. Vaihdettiin kuulumiset kuohuviinimaljojen kanssa ja sitten suunnattiin lähellä olevaan ravintolaan. Agape bistro on aika uusi paikka, seinillä oli afrikkalaisen tyylinen taidenäyttely.   Illalliselle osallistui toinenkin kesävierasperhe ja 7 hengen seurueena saimme oman loossin ravintolassa.  Aluksi pastista, ruuaksi valitsimme koko porukalle valmiin menun jossa tuli kaksi pientä alkuruokaa (täydellisesti valmistettua tonnikalaa ja hanhenmaksapateeta) ja kaksi pääruokaa (valkoista kalaa ja mielettömän hyvää possua), jälkiruuaksi punaisia marjoja, jäätelöä ja jugurttia.  En tiedä johtuiko ensimmäisestä ateriasta Pariisissa, mutta ruoka jäi mieleen ehkä parhaimpana koko reissun aikana.  Erinomaista se olikin, mutta hyvin me syötiin kyllä joka päivä.

Perjantaille suunnitelmissa oli Louvren kierros.  Aamiaisen jälkeen metrolla taidemuseon nurkille ja olimme kymmenen minuutin jonottamisen jälkeen jo kuuluisan lasipyramidin sisällä.  Sopivasti ennen sadekuuroa!  Näyttely on valtava!  Meillä oli joitakin toiveita listalla, jotka siis oli nähtävä, mutta muuten ajateltiin vaan kierrellä.  Huono strategia, mutta ei tiedetty oikein muutakaan.  Ensin suuntasimme ylös ja eurooppalaisen maalaustaiteen pariin.  Tuuli näki useita tuttuja tauluja, joita ovat analysoineet koulussa.  Ilmeisen kiva nähdä taideteokset livenä.  Tuolla ylimmässä kerroksessa sai kulkea rauhassa ja ihastella tauluja itsekseen.  Seuraavana meillä oli suuntana englantilaiset maalarit ja kun matkan varrelle osui myös Mona Lisa, mentiin siis sitä kautta.  Väkeä riitti!  Tila oli tupaten täynnä, ihmiset pyrkivät kyynärpäätaktiikalla lähemmäksi aitaa, joka oli n 3m etäisyydellä itse taulusta.  Niinpä mekin ahtauduimme joukkoon mukaan ja pääsimmekin eka riviin.  Itse taulu oli ehkä A3 kokoa ja minusta jokseenkin mitätön.  Taulun edesä oleva lasi esti hiukan näkyvyyttä ja onhan 3m aika pitkä matka, joten ehkä ne hienoudet on sitten nähtävissä vain lähemmin tarkasteltuna.  Liisan hymy ei avautunut siis minulle.  Mutta se väenpaljous oli sinänsä mielenkiintoinen kokemus :)

Suurimman vaikutuksen meihin teki veistokset.  Kuinka kivestä on saatu esille niin upeita vartaloita ja jopa ilmentämään tunnetiloja.  Näimme useita kouluryhmiä istumassa jonkin teoksen edessä ja opettaja kertoi jotain ranskaksi, oppilailla oli usein myös monisteita joihin piti joko piirtää tai vastailla tehtäviin.  Ekskursio käy ainakin anatomian oppitunnista.  Naureskelua huomattiin vasta erään veistoksen luona, kyseessä oli hermafrodiitti.  Teoksen ympärillä olleessa ryhmässä oli opas, joka kertoi ja ryhmän ehkä 10v. lapsijäsenet osoittelivat, kommentoivat, naureskelivat ja katsoivat vaivihkaa aikuisia.  Kouluryhmien lisäksi paikasta teki todella elävän taide-elämyksen taiteilijat, jotka jäljensivät mestariteoksia.  Toiset tekivät selkeästi omaa versiotaan toteuttamalla pientä osaa teoksesta. 

Veistoksia oli sisätilojen lisäksi veistospuistossa joka oli koko talon kaunein tila.  Valoisa, monessa tasossa, istumapaikkoja ja muutamia puita siellä täällä, katollinen tila kuitenkin.

Kävimme välillä kahvilassa nappaamassa lisäenergiaa.  Hetken päästä olisi tarvittu helpotusta, mutta se osoittautuikin haasteelliseksi tehtäväksi.  Pari veskiä oli siivottavana ja siksi suljettuna, seuraavaan olikin pitkä jono, samoin seuraavaan.  Hetken jonotettuamme ihmeteltiin, kun vierestä meni porukkaa jonnekin ovien taakse ja päätettiin tsekata paikat.   Lisää vessoja löytyi piilosta!  Huh, meinasikin mennä olo jo tukalaksi! 

Poistuimme yli 4h kierroksen jälkeen väsyneinä mutta ilmeisen onnellisina: