Elämäni nyt ja 20 vuoden päästä

 

Olen asunut lähes koko elämäni Vantaalla, kaksikerroksisessa valkoiseesa omakotitalossa. Kaksi vuotta olen asunut muualla. Muutimme Englantiin kun olin 4. Asuimme vuokralla rivitalossa Cambridgessä, joka oli mukava paikka asua. En olisi missään nimessä halunnut asua Lontoossa kaiken sen hälinän ja melun keskellä. Kävimme kyllä usein siellä shoppailemassa. Pienet putiikit joissa myytiin käsintehtyjä, <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

perusenglantilaisia nalleja olivat lemppareitani. Rakastin lievää heinänhajua, joka lähti nallejen täytteistä ja koko paikka sai minut miettimään pörröisiä lampaita maaseudun laitumilla.

Tuntui osittain mukavalta muuttaa takaisin Suomeen niiden kahden vuoden jälkeen, jotka olin asunut perheeni kanssa Cambridgessä. Lähdimme Harwich nimisestä satamasta laivalla Hampuriin ja ajoimme sieltä Lübeckiin ja sieltä taas laivalla Helsinkiin. Helsingistä taas sitten valkoiseen taloomme, joka oli ollut äitini siskon hoidossa. Jouduimme odottamaan muuttoautoa noin viikon. Menin heti seuraavana syksynä

Kaivokselan kouluun englanninkieliselle luokalle. Kaivokselassa oli kohtuullisen mukava käydä koulua. Tosin vielä kuudennella luokalla meitä kohdeltiin kuin viisivuotiaita.

 

Nyt olen 13 vuotias, ja asun edelleenkin tässä samassa talossa. Muuttoa Lohjalle on kyllä harkittu. Perheeseeni kuuluu äiti ja isä, pikkusisko, sekä vielä musta villakoira Jesse. Olen yläkoulussa Kilterin koulussa, jossa on ollut tähänmennessä mukavampaa kuin Kaivokselassa. Minun luokkani on oolut lähestulkoon sama jo Kaivokselan ensimmäiseltä luokalta. Ja aina se on ollut myös kohtalaisen pieni. Nytkin meidän luokallamme on vain 15 oppilasta! Ystäväpiiriini kuuluvat Lydia, Amanda, Miira sekä Tua ja juuri näiden ihmisten kanssa olen yleensä välituntisin ja vapaa-ajalla. Lydia on energinen ja nauraa todella paljon, Tua aika vakava, mutta osaa pitää hauskaakin. Miira on pieni mutta pippurinen, Amanda on rauhallinen ja todella taiteellinen. Kaikki ystäväni ovat minulle tärkeitä ja arvostan erilaisuutta.

Jos maailmantilasta puhutaan ilmasto on lämpenemässä. Nyt on tammikuu ja lähes kaikki lumi on sulanut. En ole ehtinyt käydä hiihtämässä kuin kerran! Presidentin vaaleista on kohuttu aivan hirveästi ja kilpailu on kova. Jopa koulussa puhutaan siitä kuka kannattaa ketäkin. Tarja Halonen-pinssejä näkyy useilla, niin kuin myöskin Sauli Niinistö-pinssejä. Itse en tiedä mitenpäin olla. Nyt kun on yläkoulussa, on jo parempi alkaa ajattelemaan tulevaisuudensuunnitelmia, kuten esimerkiksi millainen työ minulla on 20 vuoden päästä? Onko minulla lapsia? Millaista maailmassa tulee olemaan?

 

Toiveammattini on päätyä vaatesuunnittelijaksi SEKÄ koirankasvattajaksi. Käyn taidelukion ja ostan koiran heti kun siihen on varaa. Ajan itselleni ajokortin heti kun täytän 18. Lukion jälkeen menen taidekorkeakouluun. Asun opiskelijakämpässä Myyrmäessä tai Helsingissä kämppäkaverini kanssa. Suunnittelen jo tässä vaiheessa vaatteita ja teen niitä itselleni. Kun opiskelut ovat ohi etsin oman asunnon

(luultavasti ensiksi kerrostalo kaksion) ja elän siellä koirani kanssa, suunnitellen vaatteita. Yritän saada jonkun kiinnostumaan pyrkimuksistäni, jotta saisin harrastuksen kehittymään oikeaksi työksi. Vaattensuunnittelun ohessa piirrän ja maalaan.

Jossain vaiheessa haluaisin muuttaa Pariisiin, jossa olisi paremmat mahdollisuudet saada töitä muotialalla. Pieni kämppä leipomon yläpuollella ja työpaikka lähellä.

Ilmastonlämpeneminen ja terrorismi saatu kuriin ja maailmantila olisi vakaa. Tietenkin kaikkea uutta keksittäisiin ja ihmiskunta kehittyy. Autotkin olisivat vähemmän saastuttavia.